Tauditon tammikuu - onko mahdollista?

Kuva: Pixabay

Tammikuun viimeinen päivä käynnissä. Arvo köhii. Minulla kurkku karheana.

Voi vielä kääntyä suuntaan tai toiseen, ehkä ei tulla kunnolla kipeiksi. Ehkä kahden päivän päästä elelemme taas sairastuvalla...

Isovanhemmat puhelimen pikavalinnassa. Ihan vaan varmuudeksi.

Jaksoin viime vuoden lopun sairastelukierteen sillä ajatuksella, että vuodenvaihteen jälkeen helpottaa. Että kunhan vuosi vaihtuu, tämä loppuu ja sitten olemme terveitä.

Ei se tietenkään mihinkään perustunut. Oli vain ajatus. Jotain konkreettista odotettavaa.

Ihan. Kohta. Helpottaa. Jaksat vielä.

Joulun lähestyessä alkoi toiveet jo heräillä, että ehkä tämä olikin tässä! Kuitenkin joulun jälkeen olimme vielä koko perhe kertaalleen kipeitä. 

Sitten alkoi vuosi 2018 ja olemme olleet terveitä. Koko kuukauden. KOKO KUUKAUDEN.

Mitä nyt näin kuun viimeisenä päivänä en ole enää ihan varma. Köh köh.

Mutta mä lasken tämän onnistumiseksi. Taudittomaksi tammikuuksi. Sellaisenhan minä tilasin.

En tiedä, miten sen sain?

Arvon päiväkodissa jylläsi nimittäin aiemmin tammikuussa todella paha kuumetauti, joka kaatoi lähes kaikki lapset, heidän perheenjäsenensä ja työntekijätkin vuorollaan petiin. Ja piti siellä viikon kerrallaan.

Elin koko ajan siinä odotuksessa, että jokohan se tällä viikolla tulee meille, ensi viikolla viimeistään... Ei se sitten tullutkaan.

Mahdollisestihan se oli influenssaa ja pojat on meillä tänä syksynä rokotettu. Saattoihan se tosiaan juuri tässä kohtaa sitten meidät suojata.

Arvo on ollut kohta myös jo kaksi kuukautta korvatulehdukseton. Keskellä pimeintä talvea! *isot koputukset isoimman puun kylkeen*

Kävin vuodenvaihteessa myös omalla kustannuksella yksityisellä laboratoriokokeissa, joilla mitattiin erilaisia veriarvoja. Toiveenani oli, että jos sieltä löytyisi vastaus tähän sairasteluun. Nappiarvot muuten, mutta rautavarastoni olivat alhaiset. Siihen on nyt menossa rautakuuri.

Syömme miehen kanssa tällä hetkellä muutenkin aikamoista patteria lisäravinteita. Juomme aamulla inkiväärishotit. Arvolle annan välillä ylimääräistä D-vitamiinia (muuten hänellä käytössä nykyään monivitamiini).

Lisäilin näitä "varotoimenpiteitä" pikkuhiljaa syksyn aikana etsiessäni helpotusta flunssakierteeseen. Nyt ollaan oltu terveitä kuukausi enkä enää uskalla jättää mitään pois. Jos se onkin just se joku tietty nappi, joka pitää korttitalon kasassa... Ehkä sitten vapun jälkeen vähennellään?

Ja tällä hetkellä kulutamme myös kiitettävät määrät tuoreita kasviksia ja hedelmiä viikossa.

Kauppalistalla on joka viikko ainakin kaksi kiloa porkkanoita, parisen kiloa kukkakaalia, kilo tomaattia, kilo kurkkua, salaatteja, paprikoita, pussi avokadoja, veriappelsiineja, banaaneita, omenoita, palsternakkaa, bataattia.

Puoli kiloa päivässä - todellakin täyttyy!

Mutta mikäänhän ei ole lapsiperheessä niin varmaa kuin epävarmuus. Tuolta kuuluu köh. Joku niiskaisee. Itkuinen yö. Aamuinen kurkkukipu.

Ja sitten mennään taas.

Kop, kop, kopoti, kop!