23-vuotias ja 34-vuotias Henna

Henna 23-vee ja 34-vee.

Yksi parhaista asioista tässä omassa vanhassa blogissani on tietysti nuo arkistojen aarteet. Muistot. Historia.

Aloittaessani tämän blogin olin 23-vuotias. 

Kirjoitin silloin kuvailutekstin itsestäni. Alla nuo vuoden 2006 pohdinnat kursiivilla ja perässä nykytilanne vuonna 2018.

Määritä itsesi:

Ikä, sehän nyt on selvä, että se on hyvä mainita. Numero 23 kertoo minusta mielestäni aika paljon. Elän sellaista väli-ikää. Aikuistumisikää, whatever you want to call it?

34 vuotta. Voi kyllä, voi kyllä olen aikuistunut. En enää koe eläväni väli-ikää. Olen melkolailla perillä siellä, missä haluankin. Ei sillä, että edessä ei olisi enää mitään odotettavaa. Päinvastoin. Mutta hötkyillä ei enää tarvitse.

Asuinpaikka, daa. Entinen turkulainen on nykyään kyllä ihan helsinkiläinen. Kolme ja puoli vuotta pääkaupunkia tekee sen tytölle. Ja minä tykkään olla täällä. Jos saisin päättää, en ehkä enää pois lähtisikään.

Heh. Lähdinhän minä tuossa kuusi vuotta sitten, mutten kovin kauas. Nykyinen asuinpaikka on Espoo, mielestäni mainettaan parempi. Edelleen välillä kaipailen keskustaan, mutta kodin minulle tekee kuitenkin nykyään muut asiat kuin osoite. Asun paikassa, josta on kilsa merelle ja kilsa ostoskeskukselle. Leikkipuistoja kävelymatkan päässä 15 kappaletta. Kodissa asuu perhe.

Sukupuoli. Hmm, tässä kohtaa alkoi tulla vaikeuksia. Tyttö vai nainen. Vaikka olen omasta mielestäni monessakin asiassa vielä ihan tyttö, tahdon kuitenkin, että muut ajattelevat, että olen nainen... Yksi pomoistani sanoi minulle pari viikkoa sitten: "Hyvä tyttö!" Ois taputtanut vielä päälaelle tai pyllylle.

Nainen. Tytönhupakko enää parisen kertaa vuodessa. Ja mitä helvettiä "Hyvä tyttö"?!? 

Siviilisääty. Määrittääkö sinkkuus minua? Tietysti. Olen sinkku, ei siis ole miestä, eikä ole sitoutumuksia mihinkään. Olenko yksinäinen? Aina sunnuntaisin. Etsinkö miestä? En etsimällä etsi, mutten käännyttäisi poiskaan. Hmm, Heenun sinkkuuden määritelmä. Roughly.

Määrittääkö avioliitto minua? Tietysti. 23-vuotiaana en vielä kaivannut rauhaa ja pysyvää ihmistä elämääni niin kovasti, mutta kyllä sekin aika tuli ennen kuin löysin mieheni. Nyt on rauha, pysyvä ihminen ja ... noh, uusi rauhaton sukupolvikin läsnä.


Maailmankatsomus. Olen mielestäni avarakatseinen tai ainakin yritän parhaani mukaan olla.

Olen tajunnut, etten olekaan aina niin avarakatseinen kuin kuvittelin, mutta edelleen yritän parhaani. 

Mielenlaatu. Pohdin asioita kovasti. Tämä johtaa sekä unelmointiin että stressaamiseen.

Edelleen olen pohdiskelevaa tyyppiä. Stressaaminen sekä unelmointi ovat kyllä vähentyneet huomattavasti vuosien saatossa. 

Elämäntapa. Menojalka ojossa suuntaan jokaiseen viikonloppuun. Viikolla pidän sen kahvilan pöydän alla, jossa se naputtaa lattiaa. Noin kerran viikossa tulen suoraan töistä kotiin, muuten olen menossa.

Sanomattakin selvää, että aika suuri muutos on tässä tapahtunut. Menojalan vipatus on laantunut. Ja hyvä niin. Vaikka perhe-elämä saattaa näyttäytyä ulkopuoliselle myös jokseenkin tylsänä, on se tähän astisen elämäni ehdottomasti paras, hauskin ja tärkein asia. Vaikka en yhtä ainutta kaksikymppisvuottakaan vaihtaisi pois.

Opinahjo. Todella suuri osa elämääni. Tällä hetkellä vaikuttaa elämääni työharjoittelun muodossa.

Duunis töis. Kohta jo kuusi vuotta samassa firmassa.

Sukulaisuussuhteet. Yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Olen ihanan pienen tytön Aada Auroran täti/kummitäti.

Vau! Olen saanut niin paljon tärkeitä ihmisiä elämääni lisää kymmenessä vuodessa. Toisen siskontytön, Arvon ja kummipojan. Puhumattakaan sukuni kaksinkertaistumisesta miehen mukana.


Näin alkaa uusi blogini, vähän niin kuin uusi elämäni. Ja miksi siis kirjoitan. Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista ja ajattelen kirjoittamalla. Tahdon kirjoittaa ja aion kirjoittaa aina. Se kuka kirjoituksiani lukee tai lukeeko kukaan, ei ole niin tärkeää. Vaikka toivon, että näpyttelyllä saan joskus vielä maidon kaappiin.

Oho! Joskus pitää käydä kaukana, että näkee taas lähelle. Maito tosiaan tuli muutaman vuoden kaappiin kirjoittamisella, tie vei sittemmin siitä vähän toiseen suuntaan. Mutta pohja-ajatus on sama. Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista ja ajattelen kirjoittamalla.