Ja siis en ole raskaana, jos joku nyt sellaista epäilee. Itselläni ei ole mitään salattavaa! Eikä niitä bileitäkään ole enää entiseen malliin, joten salailu tuskin vaatisi ihan näin suuria agenttikeinoja kuin mitä harrastin Arvon raskauden ollessa aluillaan.
Monet raskaana olevat voivat kemuissa varmasti turvautua selitykseen "tulin autolla". Minulla ei tähän ole mahdollisuutta, koska minulla ei ole ajokorttia. Joten Amerikan temppuja piti keksiä!
Juurikin näihin aikoihin kaksi vuotta sitten sain tietää olevani raskaana. Tiedossa oli heti muutamiakin tilaisuuksia, joissa asian halusimme vielä salata.
Itse asiassa sinä päivänä kun testi näytti hailakan hailakkaa plussaa, jota mies ei vielä edes erottanut, mutta paras ystävä kyllä erotti, oli hyvän työkaverini läksiäiset. Tietenkin pubissa!
Minä tosiaan olen perinteisesti ollut aina valmis juhlimaan. Ja kun oli juhlan paikka, serkun kaiman naapurin kissanristiäisetkin kävivät jossain vaiheessa parikymppistaivalta vallan mainiosti syyksi, niin olin yleensä viimeisten joukossa vielä pystyssä.
Myönnetään, että olen edelleen erittäin mielelläni paikalla, jos jossain juhlitaan, mutta toki kerrat ovat vähentyneet. Ja nykyään viimeinen bussi kotiin lähtee aina aiemmin kuin ennen. Ja seuraava päivä on traagisempi.
No joo! Mutta siis läksiäisiin, joissa en ollut vielä edes ihan varma raskaudesta. Join koko illan aikana kaksi pientä siideriä. Ja litroittain vettä välissä. En ole koskaan juonut siidereitä niin hitaasti. Ja vettä niin paljon.
Vietimme pubissa kuitenkin koko illan. Piti oikein keskittyä siihen juomiseen, että hörppi tarpeeksi pienesti. Toki se oli helppoa, kun ei päässä nyt muutenkaan mikään muu pyörinyt kuin se aamuinen testi.
Pubista menimme vielä parin työkaverin kanssa McDonaldsiin, jossa toinen heistä sanoi, että oli pubiin tullessaan miettinyt, että mahdanko minä juoda. "Et siis selvästi ole raskaana." En en en en en.
Jokunen viikko tämän jälkeen, kun plussa oli jo varmistunut ja tyyppikin todistettavasti nähty varhaisultrassa, oli vuorossa parhaan ystävän ja hänen miehensä (Arvon nykyiset kummit) pääsiäistuparit. Sitä ennen kävimme sukulaisilla syömässä pääsiäisen juhla-ateriaa ja tarjolla oli kuohuviiniä. Sen kävin nakkaamassa vessassa lavuaariin.
Tupareihin olin valmistautunut huolellisesti täyttämällä vanhan tavallisen viinipullon alkoholittomalla viinillä. Se oli kuitenkin niin pahaa, että teeskentelin koko illan tekevinäni spritzereitä, "kivaa kevätjuomaa", eli laimensin viiniä vissyllä.
Täydestä meni. Baarissa jatkoilla join yhden alkoholittoman siiderin. Jäimme kavereille myös yöksi ja aamulla yksi ystävä totesi, että "eilisestä menosta päätellen kukaan ei ainakaan ole raskaana?" Ei ole. Ei ei ei.
Frankfurtin reissussa ystävän luona kieltäydyin hänen tarjoamastaan tervetulokuohuviinistä ja sanomatta muuta sain vastaukseksi halauksen. Kuvassa juon ainoaa tosi hyvää alkoholitonta olutta, jota olen koskaan juonut. Saksalaista siis.
Kuvan taisin jakaa Instagramiinkin aikoinaan. Katsokaas kaikki, olutta tässä nautin Frankfurtin keväässä. Enkä ainakaan raskaana ole! En en en.
Sitten olikin ONNEKSI jo aika kertoa!
