Islanti kuvina vol 1. - valassafari

Lunneja, jotka näyttää pingviinin ja papukaijan jälkeläiseltä.

Lunni on huono lentämään.

Vekkuli lintu.

Delfiinejä. Olimme toisessa tuollaisessa RIB-veneessä itse. Kyyti oli hurjaa ja kuten kuvasta näkyy lähelle päästiin. Suosittelen, vaikka oli vähän normaalia reissua kalliimpi. Oli niin siistiä!

Keskellä delfiiniparvea. Mähän ihan vollotin liikuttuneena siellä veneessä.

Delfiinit tulivat tosi lähelle venettä kiinnostuneita.

Lahtivalaita nähtiin myös useampi, mutteivät olleet ihan yhtä kuvauksellisella tuulella kuin delfiinit.

Raskausviikko 16

Islanti ja juhannus takana. Vähän väsyttää hei!

Selkäkipuja ja vatsamuljahduksia on edelleen niin kuin viime viikollakin. Ei mahaa. Mullahan on pitkä selkä ja Tipulla tilaa kasvaa varmaan vaikka poikittain aika pitkällekin, mutta mielummin kuitenkin ulospäin kuin että tekee itselleen vaan reteesti mun sisällä tilaa. Alien-ajatus on tarpeeksi piinaava muutenkin.

Mikään ei oikeastaan ole muuttunut raskaustuntemusten osalta. Vähän tässä jo odottelen seuraavaa vaihetta. Puoliväli jo onneksi lähenee, se tuntuu jotenkin merkittävältä ja tuo tietysti mukanaan seuraavan ultrankin.

Tipu on nyt päästä jalkoihin jo 16 senttiä ja alkanut pissailla. Ostin Islannista sellaisen tuutulaulua soittavan pöllölelun (tanskalaista designiä näytti olevan, heh heh) ja ajattelin jossain vaiheessa alkaa soitella sitä mahalle iltaisin. Onks tärähtänyttä? Ääniä hän ilmeisesti kuitenkin jo kuulee, vaikkei niitä vielä erota tai tunnista. Juhannuksena ystävät epäilivät, että ulos tultuaan Tipu nukahtaa vain jos kuulee jonkun rääkyvän Singstaria. 

Koin tällaisen erikoiskohtelutilanteen raskauteen liittyen Islannissa.

Olimme yhdessä Reykjavikin parhaista ravintoloista (Sjavargrillid) ja kolme meistä tilasi 4 ruokalajin illallisen ja P 3 ruokalajin hummeri-illallisen. Katselin menua ja totesin, ettei siinä ole mitään mitä en voisi syödä paitsi että jälkiruoan vaihdoin tuorejuuston takia toiseen. Ihan sattumalta omaan suureen lemppariini creme bruleeseen ;)

No, toisen alkupalan saapuessa se olikin sitten raakaa kalaa ja mätiä. Sydäntä särkien siirsin lautasen P:n eteen. Koko seurue oli tilanteesta pahoillaan, mutta itse koin olevani itse vastuussa tilaamastani ruoasta. Vaikka harmittikin.

Meidän todella tarkkaavainen tarjoilija huomasi, että siirsin lautasen P:lle ja tuli kysymään, että oliko tämä tarkoituskin. Itse mutisin jotain, että no joo ja ei tässä mitään, mutta toinen seurueemme jäsen kertoi tarjoilijalle, että olen raskaana enkä siksi voi annosta syödä. Tarjoilija lupasi järjestää asian ja pian eteeni tuotiinkin aivan mieletön höyryävä amaretolla maustettu merenelävistä valmistettu keitto. Nam ja melkoista palvelua. Myöhemmin laskusta kävi ilmi, ettei siitä oltu edes laskutettu ylimääräistä!

P oli tyytyväinen kun sai kerrankin jotain ruokaetua, kun hän on mielestään joutunut tähän mennessä lähinnä kärsimään näistä ruokarajoituksistani. Emmehän voi syödä sushia (ajattelin kyllä käydä piakkoin, koska raskaana oleville sopiviakin susheja löytyy) tai jakaa pitsaa, jossa on päällä kylmäsavulohta. Snif snif muru!

Raskausviikko 15

Nykyaika on täällä! Tai siis viime viikkohan tämä jo on.

Tunnen vatsassa muljahduksia. Pientä liikettä. Ihan pientä. Se tuntuu yllättäen aina siellä täällä. Kuplia, joku vihlaisu tai ihan kuin joku vetäisi. Harvemminhan sitä omaa oloaan näin tarkasti tarkkailee, että saattaahan ne olla ihan tavallisia vatsantoimintojakin!

Alaselässä tuntuu sykkivää kipua edelleen silloin tällöin. Kertaalleen selkä jumitti täysin yrittäessäni nousta nopeasti tuolilta. Jatkuvaa haittaa siitä ei ole, on hyvin hetkittäistä ja vähän epäilenkin sen johtuvan ehkä Tipun asennosta tms. Koska vatsaa ei vieläkään ole, on peräti jo 10 senttimetriä pitkä Tipu kokonaan tuolla jossain piiloksissa. Ehkä siis lähellä selkää?

Välillä ruokailun jälkeen närästää hiukan ja luumusose on löytänyt vakiopaikkansa iltapalallani. Neuvolalääkäri on parin viikon päästä ja pitää näistä jutella sitten siellä, mutta ihan tavallisia raskausoireitahan nämä ovat.

Muuten olo on hyvä. Tuntuu hassulta, kun ihmiset kyselevät sitä koko ajan. Vanha kunnon "mitä kuuluu?" on vaihtunut kysymykseen "miten sä voit?" Ja sitten sen toivotellaan jatkuvan hyvänä. Älkää ymmärtäkö väärin, huolenpito on todella ihanaa, se vaan kuulostaa vähän hassulta ja en oikein tiedä aina, miten pitkälle oireita kannattaa kenellekin luetella.

Ja ai niin, alavatsaan on ilmestynyt ihan hentoinen viiva. Jostain luin, että se on poikaviiva, mutta muistaakseni ainakin siskolla sellainen on ollut ja tyttöjä on tullut :) Monella onkin jo mielipide siitä, onko meille tulossa tyttö vai poika. On tosi hauska kuulla ihmisten ajatuksia ja perusteluita. Eli jos sinulla on asiasta "aavistus", niin kerro! Toistaiseksi tyttöveikkailut taitavat olla vähän johdossa.

Minulle on jo tarjottu esimerkiksi imetystyynyä ja sitteriä suklaata vastaan. Jälkimmäiseen tarjoukseen tartuin. Tuntuu aika aikaiselta, mutta jostain ja joskus kai se on aloitettava. Tavaran hamstraaminen nimittäin. Joskus ja johonkin näille tavaroille on myös kai tehtävä tilaa.

Osa tästä viikosta kului siis Islannissa, josta erikseen myöhemmmin. Tällä hetkellä siis menossa raskausviikko 16 ja viikko vaihtuu aina keskiviikkoisin, joten tämä sarja jatkuu tästä eteenpäin kerran viikossa :)

Raskausviikko 14

Viikko 14 Puhun jo "sujuvasti" äitiyslomasta ja turvakaukaloista. Tai ainakin leikin sujuvaa, ei tämä touhu vielä ihan niin konkreettiselta tunnu, että tuntuisi oikealta elämältä. Mun sisällä asuu muuten toinen ihminen! Heh, kuulostaa lähinnä joltain vitsiltä.

Huomaan Facessa, että vanha työkaveri myy ihania lastenvaatteita kirpparilla. Varasin häneltä muutaman vaatteen, vaikka se tuntuu edelleen aika ennenaikaiselta. 

Viikonloppuna kaasoilin parhaan ystäväni polttareissa. Ihana ja älyttömän hauska ja morsiamen mukaan onnistunut viikonloppu. Maalaismiljöö, mökkeilyä, pelejä, hyvää ruokaa, muisteloita, lavatanssit ja karaoketaksi. Niillä päästiin jo aika pitkälle :) Ja miten ihanaa oli tehdä morsian onnelliseksi, sehän se oli tietysti kaikkein tärkeintä!

Maanantaina odottaakin sitten järkyttävä krapula. Ja siis täysin ilman muiden juhlijoiden harrastamaa jekun juomista. 90 % krapulasta taitaakin olla pelkkää univajetta. Tuleeko ensi vuodesta yhtä krapulaa?

Ennen tälle viikolle sijoittuvaa toista neuvolaa näin unta, että olin lihonut jo hurjasti ja kaikki meni muutenkin pieleen. Todellisuus oli taas toisenlainen ja kaikki vaikutti edelleen hyvältä ja sikiön sykekin kuului vahvana.

Neuvolantätikin huomaa, ettei vatsani ole juuri kasvanut, mutta varoittelee että se voi käydä sitten todella nopeastikin.

Olen taas huomaavinani joitain pieniä tuntemuksia vatsan oikealla puolella. Iltaisin välillä vihloo myös alaselkää oikealta puolelta.

Näen pari kuukautta sitten vauvan saaneen työkaverini. Hän sanoo, ettei asia koin konkreettiselta tunnukaan ennen kuin se lapsi on sylissä. "Siinä on sitten joku, josta sinä koko loppuelämäsi huolehdit."

Raskausviikko 13

Viikko 13... Raskausoireet tuntuvat kadonneen kokonaan, pientä huonoa oloa ja väsyttääkö mua nyt hei siksi etten nukkunut viime yönä vai siksi että oon raskaana? Tuntuu oudolta kertoa ihmisille raskaudesta juuri nyt, kun ei itse asiassa tunnu miltään ja sen tuntuu melkein itsekin unohtavan.

Aika menee kuitenkin hirveän nopeasti. Viikot vaan rullailee eteenpäin, ihmiset kyselee halutaanko tietää sukupuoli ja millaiset vaunut on ostoslistalla? Kääk! Ei kyllä vielä yhtään tiedetä eikä olla mietitty. Koska niitä pitää alkaa miettimään?

Sukupuolen kysymiselle on deadline heinäkuun lopussa, vaunuja voi ehkä vielä miettiä pidempään. Ruotsin reissulla näen kadulla retro-Emmaljungat ja mietin, että sellaiset olisikin hienot, mutta onkohan ne kauhean epäkätevät ja onko sillä edes niin väliä... Laivalta ostan pienen mustavalkoisen Älskling-pipon.

Ruotsin reissu on sukujuhlat ja täynnä ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut. Ihania ihmisiä ja jotenkin mua ihanasti hämmentää kaikki ne uudet ihmiset, jotka innostuvat kuullessaan Tipusta. Että nämä ihan tuntemattomat ruotsalaisetkin odottavat nyt meidän kanssa. Aika liikuttavaa.

Muutenkin ihmisten reaktiot on niin hauskoja nähdä (sen takia haluttiin pääasiassa kertoa ihmisille kasvotusten, jos mahdollista). Yksi meinasi ajaa ojaan, toinen kaivoi heti konjakkipullon esiin. Ilonkyyneleitä ja myös hieman hämmentyneitä katseita (ei tästä vauvaprojektista juuri puhuttu etukäteen).

Oma ukkini sanoo: sinusta tulee nyt sitten äitykki! Tuleeko tosiaan?

Yksi isompi hankinta on tehty. Siirryttiin kesärutkusta perheautoon. Jo näin aikaisessa vaiheessa lähinnä siksi, että saadaan kesäksi jo hyötykäyttöön uudemman auton paremmat ominaisuudet kuten ilmastointi. Täähän mullistaa meidän kesälomamatkailun! Ja parkkiksilla ei tarvitse hikipäässä (kirjaimellisesti) etsiä varjopaikkoja!

Tämän viikon aikana minulla on erityisen paljon tuntemuksia vatsan oikealla puolella. Vatsa alkaa myös tuntua aika pinkeältä vaikkei vielä normaalista poikkeavan pullea olekaan.

Raskausviikko 12

Viikko 12 (alkoi siis jo aiemmin kuin alunperin laskettu)  toi mukanaan puurohimon syvenemisen. Kaupassa pysähdyin mikroriisi- ja ohrapuurojen kohdalle ja tiesin, että puuroa on pakko saada.

Kumpikaan ei ollut laktoositonta, joten samalla kuin tein ystävien euroviisuillanistujaisiin raparperipiirakan, keittelin aurinkoisen lauantain kunniaksi myös kattilallisen riisipuuroa. Jouluinen tunnelma!

Äidiltä pyysin myös, että tekisi seuraavan kerran vieraillessani kunnon vispipuuroa. Listalla ovat vielä mannapuuro, suklaapuuro, helmipuuro, leipäpuuro ja ohrapuuro.

Tuokaa mulle puuroa!

Raskausviikko 11

Viikko 11 alkoi siskontyttöjen yökyläilyllä (ekaa kertaa olivat meillä molemmat, olipa ihanaa) ja isotädin 97-vuotisjuhlilla.

Ja kyllä muuten maanantaina väsytti. Ja tiistaina väsytti.

Keskiviikkoaamuna olikin sitten jo np-ultra, jossa päästiin ihmettelemään jo peräti liikuskelevaa ihmisenalkua. Minä nauroin ja tyyppi hyppäsi ilmaan.

Lasketuksi ajaksi tuli virallisesti 2.12 ja viikoissa kirittiin muutama päivä kiinni. Kaikki näytti hyvältä ja kätilö nauroi, kuinka tasaisen pyöreässä kohdussa siellä majailtiin. "Hänhän on ihan kuin kananmunassa. Tää on kyllä ihan harvinaisen pyöreä."

Kotimatkalla työnimi muodostuikin tämän perusteella. Olkoon hän Tipu kun kerta kananmunassa majailee.

Tämän ultran jälkeen tuli ensimmäistä kertaa vähän varmempi olo raskaudesta ja päätettiin, että aletaan kertomaan ihmisille laajemminkin heitä nähdessämme. Tähän asti oli kerrottu vain muutamille.

Alkuraskaus (raskausviikot 1-10)

Eräänä maaliskuun loppupuolen arkiaamuna tihrustimme P:n kanssa juuri tekemääni raskaustestiä kotimme kirkkaimman valon alla keittiössä.

"On siinä."
"Emmä näe."
"Onhan siinä ihan selvä."
"No ehkä jotain."

Hetkeä myöhemmin. "Tästä sai hei kännykällä kuvankin, kato nyt. On siinä."

Samana iltapäivänä näytin kuvan vielä parhaalle ystävälleni lounastreffeillä (vain parhaallee ystävälle voi näyttää jotain, minkä päälle on pissannut). Hänkin näki siinä kaksi viivaa.

Seuraavana sunnuntaina digitaalinen testi toi vahvistuksen asiaan. Raskaana 1-2 siinä luki. Ihan selvällä suomenkielellä, enää ei tarvinnut arpoa. Elettiin noin 4. raskausviikkoa. Päälimmäinen ajatus oli HUI!

Viikolla 5 juhlittiin parhaan ystävän luona tupareita. Vanha hörppäsuu olisi tietty jäänyt heti kiinni, joten pullotin alkoholitonta viiniä tavalliseen viinipulloon.Vinkki vaan kaikille samaisen ongelman kanssa painiskeleville.

Raskausoireita ei vielä näkynyt eikä kuulunut. Asiasta ei myöskään paljoa puhuttu, vaikka se mielessä tietysti olikin. Oltiin vaan niin kuin ei oltaiskaan.

Viikolla 6 kuultiin gynekologilta sanat "kyllä täältä sydämensyke löytyy, onnea" ja nähtiinkin se pienen pieni läpättävä täplä ultraäänilaitteen ruudulla. Sen jälkeen vähän uskalsi jo puhuakin asiasta.

Samalla viikolla alkoi todella lamaannuttava väsymys ja huonovointisuus, jos meni liian pitkään syömättä. Välillä piti herätä yölläkin syömään.

Viikolla 7 näin ensimmäistä neuvolaa edeltävänä yönä unta, että neuvolassa piti syödä mustikanvarpuja ja hiekkaa. Todellisuus oli onneksi vähän toisenlainen.

Neuvolantäti kysyi, että haluammeko meitä puhuteltavan isänä ja äitinä? Se vähän hämmensi.

Ostin kaupasta ensimmäisen pienen vaatteen hetken mielijohteesta.

P lähti purjehtimaan kahdeksi viikoksi ja itse käväisin viikonloppumatkalla ystävän luona Frankfurtissa. Ihana reissu ja lomalla väsymyskään ei tuntunut niin paljon vaivaavan ;) 

Viikon 8 alkupuolella yritin jo tiirailla josko vatsa olisi kasvanut. Näytin lähinnä turvonneelta ja farkkuja vähän kiristikin aina iltaisin töistä kotiin tullessa.

Joinain aamuina söin kolme aamupalaa, kun tuntui että huono olo puski väkisin päälle. Ei oksentamista, onneksi! Väsymys painoi ja arki-iltaisin makasin lähinnä töiden jälkeen sohvalla.

Tässä vaiheessa oli jotain mielitekoja ja ällötyksiä. Kurkku ja aiemmin niin suuri suosikki parsa eivät oikein enää maistuneet. Mandariinit ja kukkakaali sitten taas maistuivat reippaissa määrin. Jäätelöhammasta kolotti päivittäin, mutta jo ennen raskautta alkanut arkisokerilakko piti.

Vapun otin vastaan selvinpäin ensimmäistä kertaa varmaan yli 15 vuoteen (kröhöm) Rukalla siskonperheen kanssa. Rinteeseen olisi tehnyt mieli, koska aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta tällä kertaa en uskaltautunut, koska viime kerrasta on siinäkin asiassa yli 10 vuotta ja pyllähdysriski olisi ollut aikamoinen.

Sain siskontyttö Aadalta myös elämäni ensimmäisen äitienpäiväkortin. Hän ei siis tietenkään tässä vaiheessa raskaudesta tiennyt eikä kortin tekovaiheessa siskonikaan tiennyt ja olikin sanonut Aadalle, että Heenu-täti ei vietä äitienpäivää kun hän ei ole äiti. Aada oli silti halunnut kortin tehdä. Liikkistä!

Viikko 9 alkoi superväsyneenä. Uusi suursuosikki löytyi: vispipuuro kylmällä maidolla. Aaa, meinasin itkeä kun tähän herkkuun pääsin käsiksi. Eikun itse asiassa vähän itkinkin.

Itkin myös liiskaantunutta etanaa lenkkipolulla ja kaikkia haikeita biisejä. Hormonit?

Muut oudot oireet vähän huolestuttivat ja kävin uudelleen yksityisellä gynekologilla. Kaikki oli hyvin ja tyypistä erottui jo pää, kädet ja jalat. Ja jättimäinen napanuora (se yllätti, kun eihän sitä myöhemmissä ultrakuvissa näy). Homma alkoi taas tuntua vähän todellisemmalta.

P tuli reissultansa ja toi pikkuruiset sukat tuliaisiksi. Niin pienet! Taas pääsi pieni itku.

Loppuviikosta väsymys alkoi hieman väistyä onneksi juuri ennen seuraavaa reissua.

Viikko 10 alkoi äitienpäivänä. Sitä "vietettiin" jääkiekon MM-kisoissa Tsekeissä.

Jostain luin, että näillä viikoilla sikiö alkaa aistia äidin tuntemuksia ja voin kertoa, että tunteita ei tällä viikolla puuttunut. Pelien jännityksestä ja riemusta pettymyksiin ja hetkellisesti jopa raivoon. Koko tunneskaala tuli käytyä läpi. Tietääpähän muksu ainakin nyt alusta asti, ettei tule tylsää olemaan.

Reissu oli ihan mahtava! Ja selvinpäinkin voi katsoa jääkiekkoa ;) Matkakumppanieni mielestä olisin ansainnut sen ansiosta mitalin, mutta eipä tehnyt edes tiukkaa. Oli niin hauskaa koko ajan.

Uusi aika lähestyvä

"Pienet tytöt, pienet pojat
Eläimet ja katuojat
Lehtikasat, pistiäiset
Porttikongin yksinäiset
Lumen tuoksu, kesän tulo
Suru, ilo, alakulo
Kaikki kurja, kaikki hyvä
Uusi aika lähestyvä"

Kerkko Koskinen Kollektiivi: Ole tyytyväinen nuorena

En ole kovasti katsellut asiaa vaaleanpunaisten (tai tässä tapauksessa mahdollisesti myös vaaleansinisten) lasien läpi, mutta mikseikäs sitä nyt omassa blogissaan jos jossain vähän hempeilisikin. Ja tämä kohta tästä muutenkin hienosta laulusta nyt vaan saa minut nykyään pillittämään.

Yksi mielikuva tämän uutisen kertomisesta, joka soi välillä päässäni repeatilla, on se mainoksen appelsiinimummo potkukelkan päällä huutamassa "Vauva tulloo!"

Näin on! Ennen kuin vuosi vaihtuu niin meitä pitäisi täällä kotona olla kolme.

Ja siitähän pitää tietysti kirjoittaa, vaikka pidempään hiljaista on tässä ollut. Tai olen jo kirjoittanutkin, mutta tähän asti salaa. Lähden ensi viikoksi Islantiin kesälomareissulle ja ajastan kaikki valmiit tekstit, jotta kun palaan voidaan aloittaa nykypäivästä.