Kesä kuvina

Joitain myrskypilviä. Vihreitä peltoja. Upeita maisemia.

Hyvää ruokaa. Niin paljon hyvää ruokaa, että näkyy vyötäröllä. Tämä annos hauskalla aikuisten reissulla siskon ja kavereiden Tallinnassa Von Krahl -ravintolassa. Toisella reissulla käytiin vegaaniravinteli Veessä. Ovat vierekkäin Rataskaevulla, suosittelen lämpimästi.

Alkoholiakin kului. Tällaisia oluita saa Tallinnasta.

Tallinnan matkailua.

Mökkeilyä. Mökkikuume iski myös minuun. Ehkä jo ensi kesänä oma punainen tupa...?

Juhannustamme vartioinut linnunpelätin. Sateinen, mutta niin hauska. Juhannus. Pelätin vain creepy.

Chillailin auringossa. Sitä riitti. Kiitos 5 viikkoa hellettä.

Vähän satoikin tietty.

Tyttöjen arkipäivän skumppapiknik. Niin ihania iltoja.

Purjevene on tullut tutuksi. Kivaa on ollut merillä. Ja oppinutkin olen kaikenlaista. Toivottavasti vielä päästäis.

Sillä veneellä pääsee hienoihin paikkoihin. Maailman tai ainakin Suomen ääriin.

Monta kaunista auringonlaskua. Muutama auringonnousukin.

Pieniä hetkiä, kun tulomatkalla uimarannalta takapenkillä olevat laulavat kuorossa PMMP:n Oo siellä jossain mun.

Yhdet festaritkin onneksi! Ruisrock ja Lily Allen. Huikea kuvanlaatu.

Kiitos kesä 2014

Please like me

Yhden ystävän kanssa tuossa pohdimme alkuviikosta (viimeisenä lomapäivänäni), että tässä helleputkessa on ainut hankala homma se, ettei ole sallittua köllötellä vaan sohvalla ja katsoa telkkua. Ei niin vaan saa tehdä! Edes yhtenä päivänä välillä!

Tuntuu ihan rikolliselta piiloutua sisätiloihin, kun ulkona paistaa se kauan kaivattu aurinko... Mutt paistaa se huomennakin, voitaisko nyt katsoa vaan tätä Breaking Badia...

Myönnettäköön siis, olen tuhlannut muutamat päivät tästä hienosta kesästä telkun ääressä. Hyi!

Mutta jos teistä on rikostovereikseni niin kannattaa käyttää viimeiset mahdollisuudet (aikaa ensi viikon loppuun) ja katsoa Yle Areenasta Please like me! Sopivan lyhyt ja hykerryttävä sarja yhdelle krapulasunnuntaille ;)

Maailma muuttuu, mutta tavallaan ei

Seitsemän vuotta sitten sisko perheineen muutti Englantiin. Tänään he lähtevät Ouluun. A aloittaa koulun siellä ja E oppii pelekäämään polliisia.

Eipä ole näköjään ongelmienkäsittelytaitoni juuri parantuneet tässä ajassa. Edelleen mantrani on: Jos ei ajattele sitä, ei joudu ajattelemaan sitä. Olen ollut koko vuoden aika vastahakoinen puhumaan asiasta.

Se nyt vaan on näin ja ikävä tulee.

Vuonna 2007 menin siskon perheelle heippojen jättämisen jälkeen itkien kotiin. Se on jäänyt mieleen siinäkin mielessä, että silloin mietin että tuleeko mun kotona olemaan koskaan ketään, joka lohduttaisi.

Tuli ja tällä kertaa voidaan ikävöidä yhdessä.

Aika hauska juttu tää blogi kyllä, täällähän tää on mun koko elämä.

Seitsemän vuotta sitten opin myös erään toisen lauseen, jota edelleen toistelen silloin tällöin (vastaus, mistä lause on peräisin täältä).

Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu.