Pori yllätti iloisesti tyttöjen teatteriretket kevät 2014 vol 2 -tapahtumassa.
Käytiin syömässä aivan loistavassa Buccossa. Ja aurinkoisella Panimon terassilla oluilla.
Humpalla käytiin PK:ssa, jossa oli siis sekä humppaa, karaokea, discoa että suomipoppia. One-stop-shop!
Emäntämme oli myös valmistellut pienen kaupunkikierroksen, jonka perusteella Pori avautui meille ensikertalaisille (paras muistoni Porista tätä ennen on jatseilta eli liftaus Hummerin kyytiin ja elämäni eka pitsa mustaleimaemmentalilla) aikas kivan tuntuisena kaupunkina. Ei ihan tuppukylä, vaikkei mikään metropolikaan. Paljon kivoja yksityiskohtia.
Itse teatteri, improvisaatiota, oli ihan ok. Ei se ehkä ihan lähtenyt lentoon, vaikka muutaman naurunremakan irroittelikin.
Ja tyttöjen kanssa oli taas tietysti riemukasta. Ihanat tytöt, kiitos!
Tuesday, April 29, 2014
Friday, April 25, 2014
Q-teatterin Kaspar Hauser
Vapauttava tunne katsoa itseään teatterin lavalla. Tunnistaa itsensä kaiken haluavana, mutta niin vähän aikaan saavana, New Yorkissa sekä maaseudulla asumisesta haaveilevana, öisinkin töitä tekevänä, blogia kirjoittavana googlailevana maailmanparantajana, joka haluaa olla parisuhteessa itsenäinen, perheellisenä vastuuton ja joka itkee onnesta, kun lempisarjasta alkaa uusi kausi.
Jollain tapaa tunsin saaneeni synninpäästön. Tällaisia me kaikki ollaan, tämän ajan kolmekymppiset - 80-luvun lapset. En ole sen kummempi.
Ja se loistava toteutus, upeat näyttelijät ja kemia. Nauraa sai vedet silmissä ja toisaalta pureutua itseensä.
Ainoana, siis ainoana miinuksena, mainitsisin muutaman pitkitetyltä tuntuneen kohtauksen. Ja muutaman jutun, jotka menivät täydellisesti kohderyhmäänkin osuvalta ohi. P toisaalta tajusi joitain referenssejä, joita minä en ja toisinpäin.
Olisi mielenkiintoista jutella jonkun 15-vuotiaan kanssa, joka esityksen näki. Paikalla oli paljon koululaisryhmiä. Jäikö näytöksestä nuorelle mieleen muuta kuin, että siinä näytettiin pornoa?
Tää on vähän paskaa sanoa, että suosittelisin kaikille, kun lippuja sinne ei enää saa. Mutta jos jostain saatte käsiinne, menkää. Sukupolvikokemus, niin kuin Hesari hehkutti.
Jollain tapaa tunsin saaneeni synninpäästön. Tällaisia me kaikki ollaan, tämän ajan kolmekymppiset - 80-luvun lapset. En ole sen kummempi.
Ja se loistava toteutus, upeat näyttelijät ja kemia. Nauraa sai vedet silmissä ja toisaalta pureutua itseensä.
Ainoana, siis ainoana miinuksena, mainitsisin muutaman pitkitetyltä tuntuneen kohtauksen. Ja muutaman jutun, jotka menivät täydellisesti kohderyhmäänkin osuvalta ohi. P toisaalta tajusi joitain referenssejä, joita minä en ja toisinpäin.
Olisi mielenkiintoista jutella jonkun 15-vuotiaan kanssa, joka esityksen näki. Paikalla oli paljon koululaisryhmiä. Jäikö näytöksestä nuorelle mieleen muuta kuin, että siinä näytettiin pornoa?
Tää on vähän paskaa sanoa, että suosittelisin kaikille, kun lippuja sinne ei enää saa. Mutta jos jostain saatte käsiinne, menkää. Sukupolvikokemus, niin kuin Hesari hehkutti.
Tuesday, April 22, 2014
Pääsiäinen
Kylläpäs meitä hellittiin pääsiäiskeleillä, ah.
Itse hellimme itseämme yksillä kotibileillä ja baareilulla, kyläilyillä kavereilla, grillauskauden aloittamisella, saunalla, trivial-turnauksella, parsarisotolla, korkeasaaren keikalla ja perhesyöpöttelyillä. Pojat laittoivat purjeveneen kuntoon, sitä päästäneen kokeilemaan tositoimissa toukokuussa.
Loppupääsiäisestä hellyys vaihtui P:n kohdalla mikä-nyt-on-osoittautumassa-streptokokiksi. Itse puolestani näytin taivaanmerkit meidän itäpuolen ikkunoille ja tein muitakin pieniä kunnostustoimenpiteitä täällä kotona.
Tämän kevään suurimman pesänrakenusvimman taitaa saada osakseen parveke. Mä haluan tehdä siitä sellaisen kotoisan hengailupaikan. Nyt kun siellä ei enää edes tuprutella! niin mahdollisuudethan on rajattomat. Sohvia? Raheja? Tyynyjä? Mattoja? Hyllyjä? Kasveja tietysti!
Kuvissa: Äidin pääsiäisyllätys, kaverin maalama seinä, aurinkoinen Naantali, mämmi (kuorrutettuna sokerilla ja kermalla, niinkuin se kuuluukin) ja poikien vene.
Itse hellimme itseämme yksillä kotibileillä ja baareilulla, kyläilyillä kavereilla, grillauskauden aloittamisella, saunalla, trivial-turnauksella, parsarisotolla, korkeasaaren keikalla ja perhesyöpöttelyillä. Pojat laittoivat purjeveneen kuntoon, sitä päästäneen kokeilemaan tositoimissa toukokuussa.
Loppupääsiäisestä hellyys vaihtui P:n kohdalla mikä-nyt-on-osoittautumassa-streptokokiksi. Itse puolestani näytin taivaanmerkit meidän itäpuolen ikkunoille ja tein muitakin pieniä kunnostustoimenpiteitä täällä kotona.
Tämän kevään suurimman pesänrakenusvimman taitaa saada osakseen parveke. Mä haluan tehdä siitä sellaisen kotoisan hengailupaikan. Nyt kun siellä ei enää edes tuprutella! niin mahdollisuudethan on rajattomat. Sohvia? Raheja? Tyynyjä? Mattoja? Hyllyjä? Kasveja tietysti!
Kuvissa: Äidin pääsiäisyllätys, kaverin maalama seinä, aurinkoinen Naantali, mämmi (kuorrutettuna sokerilla ja kermalla, niinkuin se kuuluukin) ja poikien vene.
Thursday, April 17, 2014
Prinsessaretki Tampereelle
Tyttöjen teatteriretki suuntasi viikonloppuna Tampereen työväen teatteriin. Siellä meni Prinsessa-musikaali pohjautuen Kellokosken prinsessan tarinaan.
Esitys oli kokonaisuudessaan aika hyvä, Armi Toivanen pääosan esittäjänä elementissään vähän hulluna, koreografiat hauskoja ja paikoin upeita ja sivuosassa esiintynyt, mutta pääosin laulut esittänyt, Eriikka Väliahde aivan mieletön laulaja.
Miinusta kuitenkin turhista ja pitkitetyistä kohtauksista, täysin käsittämättömistä sanoituksista (raivosta tulee torkku ja siitä seuraa orkku, oikeasti?!) ja hassuttelijasivurooleista (miksi aina pitää olla joku hassun hauska rooli, joka muka-keventää-tunnelmaa). Lisäksi videota ei tarvitsisi tunkea teatteriesitykseen väkisin.
Mutta kuten teatteriretkiin kuuluu ohjeisohjelma on usein itse esitystä parempaa ja niin tälläkin kertaa. Skumppaa, hyvää ruokaa, ihania ystäviä, keskusteluja, taksimatkoja, baarirellestystä ja naurua (plus sopivasti itkua). Olen niin iloinen tästä perinteestä ja itse asiassa kahden viikon päästä on tiedossa jo uusi reissu!
Viikonlopun tunnelmaa hieman latisti omalta osalta flunssa. Edellissunnuntaina lastenkesteiltä lähtiessäni totesin P:lle, että jos nyt en tuu kipeäksi, niin en koskaan. Juhlissa kun taaperoikäinen oli hieronut omasta kuolastaan (kävi se varmaan useammankin taaperon imeskeltävänä siinä ensin) läpimäräksi kastunutta pupulelua mun naamaan. En edes muistanut tätä tapahtumaa ennen kuin tässä alkuviikosta, mutta pitää ensi kerralla olla varovaisempi niiden pupuleikkien kanssa, koska oikeassa olin.
Flunssa on toistaiseksi jatkunut, mutta lievenee kai jo. Eiköhän sitä pääse pääsiäisenä nauttimaan auringosta!
Munia ja mämmiä kaikille!
Esitys oli kokonaisuudessaan aika hyvä, Armi Toivanen pääosan esittäjänä elementissään vähän hulluna, koreografiat hauskoja ja paikoin upeita ja sivuosassa esiintynyt, mutta pääosin laulut esittänyt, Eriikka Väliahde aivan mieletön laulaja.
Miinusta kuitenkin turhista ja pitkitetyistä kohtauksista, täysin käsittämättömistä sanoituksista (raivosta tulee torkku ja siitä seuraa orkku, oikeasti?!) ja hassuttelijasivurooleista (miksi aina pitää olla joku hassun hauska rooli, joka muka-keventää-tunnelmaa). Lisäksi videota ei tarvitsisi tunkea teatteriesitykseen väkisin.
Mutta kuten teatteriretkiin kuuluu ohjeisohjelma on usein itse esitystä parempaa ja niin tälläkin kertaa. Skumppaa, hyvää ruokaa, ihania ystäviä, keskusteluja, taksimatkoja, baarirellestystä ja naurua (plus sopivasti itkua). Olen niin iloinen tästä perinteestä ja itse asiassa kahden viikon päästä on tiedossa jo uusi reissu!
Viikonlopun tunnelmaa hieman latisti omalta osalta flunssa. Edellissunnuntaina lastenkesteiltä lähtiessäni totesin P:lle, että jos nyt en tuu kipeäksi, niin en koskaan. Juhlissa kun taaperoikäinen oli hieronut omasta kuolastaan (kävi se varmaan useammankin taaperon imeskeltävänä siinä ensin) läpimäräksi kastunutta pupulelua mun naamaan. En edes muistanut tätä tapahtumaa ennen kuin tässä alkuviikosta, mutta pitää ensi kerralla olla varovaisempi niiden pupuleikkien kanssa, koska oikeassa olin.
Flunssa on toistaiseksi jatkunut, mutta lievenee kai jo. Eiköhän sitä pääse pääsiäisenä nauttimaan auringosta!
Munia ja mämmiä kaikille!
Tuesday, April 8, 2014
Yllätysten viikko
Sain toimia viime viikolla sekä yllättäjänä että yllätettävänä.
Tässä kolmenkympin kynnyksellä (tai no nythän täällä ollaan jo sisäpuolella) on tullut tavaksi pitää raskaana oleville ystäville jonkunlaiset baby showerit. Yllätyksenä tai sovitusti, miten ne nyt on parhaiten järjestyneet.
Toiselle kierrokselle on vähän epävirallisesti puhuttu, että ehkä vaippakakut saavat jäädä. Viime viikolla kuitenkin yllätettiin eräs kakkoskierroslainen viemällä hänet syömään. "Aikuisten vauvakutsut" tai jotain sinnepäin. Luulenpa, että tämä äiti arvosti iltaa ulkona :)
Perjantaina oli P:n ja bestiksen miehen vuoro yllättää meidät. Huijasivat meidät Kampin linja-autoterminaaliin, jossa saimmekin kuulla, että lähdetään Tukholmaan. Mukaan saatiin bingo-laput, joissa oli tehtäviä koko reissun ajalle. Tehtäviin kuului tietysti esimerkiksi kaikkien laivan baarien läpikäynti, buffa-övereitä, selfieitä Sergelintorilla, ruotsin puhumista ja sambaamista.
Hytissä meitä odotti skumppaa ja ruusuja. Liikkistä. Loppu olikin sitten hulinaa. Molempina iltoina meni aamuun asti, joten hauskaa riitti.
Ei opi kolmekymppinenkään vielä. Viimeksi päivittelin tätä hankalaa risteilystä toipumista tammikuussa... Niinpä niin.
Tässä kolmenkympin kynnyksellä (tai no nythän täällä ollaan jo sisäpuolella) on tullut tavaksi pitää raskaana oleville ystäville jonkunlaiset baby showerit. Yllätyksenä tai sovitusti, miten ne nyt on parhaiten järjestyneet.
Toiselle kierrokselle on vähän epävirallisesti puhuttu, että ehkä vaippakakut saavat jäädä. Viime viikolla kuitenkin yllätettiin eräs kakkoskierroslainen viemällä hänet syömään. "Aikuisten vauvakutsut" tai jotain sinnepäin. Luulenpa, että tämä äiti arvosti iltaa ulkona :)
Perjantaina oli P:n ja bestiksen miehen vuoro yllättää meidät. Huijasivat meidät Kampin linja-autoterminaaliin, jossa saimmekin kuulla, että lähdetään Tukholmaan. Mukaan saatiin bingo-laput, joissa oli tehtäviä koko reissun ajalle. Tehtäviin kuului tietysti esimerkiksi kaikkien laivan baarien läpikäynti, buffa-övereitä, selfieitä Sergelintorilla, ruotsin puhumista ja sambaamista.
Hytissä meitä odotti skumppaa ja ruusuja. Liikkistä. Loppu olikin sitten hulinaa. Molempina iltoina meni aamuun asti, joten hauskaa riitti.
Ei opi kolmekymppinenkään vielä. Viimeksi päivittelin tätä hankalaa risteilystä toipumista tammikuussa... Niinpä niin.
Friday, April 4, 2014
Porvarillinen purjevene
Joskus parikymppisinä toivottiin, että joku löytäis miehen, jolla olisi vene.
Nyt mulla on ittelläni mies, jolla on vene! Ja kahdella mun kaverin miehelläkin on vene.
Heillä on siis yhteinen purjevene.
Itse en ole niiiin innostunut purjeveneistä (vaikka esim. Facebookista löytyy minusta yksi kuva, kun ohjaan kilpapurjevenettä ja naama on ku aurinko), mutta ties vaikka sitä saisi jonkun kipinän.
Isän vaimon 15-vuotias tytär totesi venesuunnitelmista kuullessaan "porvarit". Kääk! Mutta jos sitä nyt ihan tarkasti paperilta katsoo, me olemme kolmekymppinen keskiluokkainen espoolaisaviopari, jonka taloudesta löytyy nyt sekä auto että purjevene. Kääk! Kääk!
No, onneksi ollaan muutakin kuin mitä paperilla näkyy.
Kesäseikkailuja odotellessa. Tuulta päin!
Nyt mulla on ittelläni mies, jolla on vene! Ja kahdella mun kaverin miehelläkin on vene.
Heillä on siis yhteinen purjevene.
Itse en ole niiiin innostunut purjeveneistä (vaikka esim. Facebookista löytyy minusta yksi kuva, kun ohjaan kilpapurjevenettä ja naama on ku aurinko), mutta ties vaikka sitä saisi jonkun kipinän.
Isän vaimon 15-vuotias tytär totesi venesuunnitelmista kuullessaan "porvarit". Kääk! Mutta jos sitä nyt ihan tarkasti paperilta katsoo, me olemme kolmekymppinen keskiluokkainen espoolaisaviopari, jonka taloudesta löytyy nyt sekä auto että purjevene. Kääk! Kääk!
No, onneksi ollaan muutakin kuin mitä paperilla näkyy.
Kesäseikkailuja odotellessa. Tuulta päin!
Tuesday, April 1, 2014
Subscribe to:
Posts (Atom)