Pirun sienet

Kuvassa ystävän sienikori. Ja tatti, jossa ilmeisesti on madon syömä Mikki Hiiri. Tai ehkä sydän?

Mikä ihana huumaava tunne! Ensimmäisten sienien bongaaminen. Jes, herkkuja! Koko talveksi! Olen omavarainen!

Muutaman tunnin metsässä samoilun jälkeen niitä on koossa jo makoisa kasa.

Pari tuntia nyppimistä ja pilkkomista, sienet siistiksi. Kääk, muurahainen! Minihämähäkki, yök! Oispa sieniveitsi, ois niin paljon kätevämpää!

Sitten osa paistetaan ja osa pistetään kuivamaan.

Lopulta pakkaseen menee kolme pienen pientä pussillista suppiloita ja pilttipurkkiin jää vielä reilusti ilmaa mustien torvisienien kuivuttua olemattomaksi silpuksi.

Onks nyt aika/hyötysuhde taas ihan kohdallaan (ja kyllä, mukaan on jo laskettu metsässä ystävien kanssa samoilun terapeuttinen merkitys)?

Lapsityövoimaton matto

Käytiin ostamassa Kodin1:stä tällä viikolla matto.

Tietysti me molemmat ihastuttiin sitten siihen kalliimman puoleiseen villamattoon sen vähän halvemman puuvillaisen sijaan... Maton takapuolelta löytyi sattumalta tällainen rivistö erilaisia sertifikaatteja, joita en ollut ennen nähnyt. En tiedä, kuinka tavallisia nämä ovat matoissa Suomessa, itse en kovin usein mattoja shoppaile.

Munsta on outoa ettei missään "mainosteta", että matto on tehty ilman lapsityövoimaa tai vastuullisesti (lue lisää Care & Fairista). Tämän kyseisen maton tuotetiedoissa nettisivuilla ei esimerkiksi mainita näistä asioista mitään. Call me mrs. blue eyes if you will, mutta kyllä sillä ainakin tällä kertaa oli suurehko vaikutus päätökseen ostaa se "vähän kalliimpi matto".

Koko Anttilan oma Anno-mattosarja valmistetaan kyseisten periaatteiden mukaisesti ja ilmeisesti muutenkin Anno-sarjassa suositaan esimerkiksi kierrätysmateriaaleja. Miksen mä ainakaan ole kuullut tästä ennen mitään? Onko kaikki muut?

Tämä matto-ostos oli luultavasti ensimmäinen ja viimeinen taas vuosiin, mutta ensi kerralla osaan kurkata sitten maton taaksekin enkä vaan ihailla ulkonäköä! Vaikka siis hei, onhan tää meidän matto aivan sairaan makeakin! Ja lämmin!

Ruskamökkeily

Pari viikkoa sitten olimme kavereiden mökillä "kalassa ja sienessä". Ei tullut kalaa eikä sieniä.

Vaikka kesällä mökkeily on ihan huippua, niin on syksymökkeilyssäkin omat hyvät puolensa. Vähän kirpakat aamut, syksyn värit ja aivan uskomaton tähtitaivas. Näin esimerkiksi.

Vesi oli vielä uimalämpöistä, terassilla pystyi istumaan auringonlaskuun asti ja grilli kuumenee tietty samaan tapaan kuin kesälläkin.

Tänä lauantaina otan uuden syysmökkeilykierroksen ja revanssin sieniä vastaan. Pakastin on kyllä jo täyttynyt uuniomenahillosta (sitäkin vastaan otin revanssin, mutta sokeria lisäämälläkään en toffeeta löytänyt, yhden minttu-rosmariini-version tein kyllä, siitä tuli herkullista).

Dinner and a movie... And valaspaita!

Juhlimme ekaa kuukausihääpäivää maanantaina käymällä syömässä ja elokuvissa (Elysium, toimii varmaan genren tykkääjille, ihan ookoo).

Historian kirjoihin eilinen jää kuitenkin päivänä, jolloin P:n kaksi vuotta kadoksissa ollut valaspaita löytyi.

P osti mustan t-paidan, jossa on rinnan kohdalla hieno piirretty valas, ensimmäiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkaltamme Riikasta. Se oli ahkerassa käytössä koko kesän, mutta jo samana syksynä paita katosi teille tiettymättömille. Sitä ei löytynyt edes kun muutimme, joten päättelimme sen jääneen P:n siskon saaristohääreissulle johonkin majapaikoistamme. Siellä se viimeksi todistettavasti oli hänen päällään.

Kahden vuoden aikana paita ei ole suinkaan ehtinyt unohtua, vaan P on aika ajoin haikaillut sen perään. "Missäköhän se minun valaspaita on?" -kysymyksen tuntee jo moni tuttukin (mietin esimerkiksi voisiko lomareissulla olevalle parhaalle ystävälle lähettää tekstarin näinkin triviaalista asiasta?). Yritin P:n kolmekymppislahjaksi etsiä käsiini samanlaista t-paitaa netistä, mutta tietysti juuri tämä kyseinen valaspaita on joku special edition -malli, jota ei enää mistään saa.

Noh, eilen se rakas valaspaita sitten ilmaantui. Se on piileskellyt kaksi vuotta P:n pukupussissa, joka ei todennäköisesti tosiaan ole ollut käytössä P:n siskon häiden jälkeen. Heti kun näin mustan mytyn pussin pohjalla arvasin mikä se oli. Vein paidan P:lle selkäni takana piilossa ja totesin, että vaikka hän saattaa rakastaa mua nyt jo aika paljon, niin hetken päästä vielä enemmän...

P:n riemu oli rajaton ja minä ihan liikutuin, ehkä hänkin vähän. Ja juu, edelleen kyse on vain t-paidasta, mutta siitä ehti tulla kahdessa vuodessa elämää suurempi mysteeri. Tästä eteenpäin meidän taloudessa sanotaankin luultavasti: "Muistatko sen kun minun valaspaita löytyi?"

Syystunnelmia

Viikonlopun aikana ollaan pistetty uuteen uskoon sekä kylpyhuone että vaatehuone. Kämpän pienimmät huoneet - no, jostain on hyvä aloittaa.

Sunnuntaina lounastettiin kavereiden kanssa Haukilahden paviljongissa (mun mielestä jotkut arkibuffetit, joilla joskus on työporukalla käyty, on olleet parempia kuin tämä sunnuntai joka on 2,5x kalliimpi). Vielä tarkeni olla ulkona.

Kodin kunnostamisen lisäksi syksy on haaveilun aikaa. Ollaankin myös haaveiltu. Yksi suuri haave täyttyy noin kuukauden päästä, kun pörhällämme häämatkalle Keniaan ja Tansaniaan. Juuri ja juuri sen uskaltaa jo sanoa ääneen, niin kaukaiselta se on tuntunut kun huhtikuussa reissu jo varattiin.

Mutta tulee se. Sitä ennen aion täyttää pakkasen vielä sienillä ja nauttia syksystä muutenkin. Ai niin, onhan tässä yksi vuosikymmeneltä toiselle siirtymisen juhlakin vielä edessä.

Julkkis-BB Andy McCoy

Mä olen niin onnellinen, että Andy on BB-talossa. Ja että mä olen katsonut sitä, vaikka en kaikki nämä "julkkikset" nähtyäni aikonut. Sillä on niin hyvät jutut, mä oon ihan myyty.

Jos mä nyt näkisin Andyn (remember my bachelorettes), niin mä suhtautuisin siihen varmaan vähän eri tavalla.

"Maailman kauneus on se, että ihmiset on erilaisia. Kaikki on erilaisia." Andy McCoy

- Edit 11.9. No niin, ei oisi pitänyt hehkutella mitään, koska nyt se sitten on lähdössä BB talossa. Äh!

Omenahillo uunissa

Ilmeisesti olen tämän kanssa jo parisen vuotta myöhässä, mutta ehkä hillo kestää uuden tulemisen.

Eli uunissa paistettu omenahillo.

Sain kaverilta muovikassillisen omenaista ja ajattelin, että pyöräytän ne hilloksi. Keittiöhifistelijä minussa kuitenkin heräsi, kun luin netistä tämän ohjeen. Toffeen makuista omenahilloa, pakko kokeilla!

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että tällä minun ohjeella ei toffeenmakua löytynyt. Epäilen, että ongelma on liian vähäinen sokeri, joka luultavasti sen toffeenmaun omenaan tuo. Minä käytin myös tummia sokerilaatuja, en tiedä voiko siitä olla kyse. Hillosta tuli kyllä todella herkullista, uunissa se sai jotenkin ihan erilaista täyteläisyyttä kuin ennen sinne pistoa.

Muovikassillinen omenoita (tästä tuli pilkottuna 3 täyttä 5 litran kattilallista)
Jokaiseen kattilalliseen laitoin 3 dl vettä ja kanelitangon (sama tanko kolme kertaa) ja kiehutin 15 minuuttia.
Sitten soseutin omenat ja lisäsin 2,5 dl sokeria (1 desi intiaanisokeria, 1 dl ruokosokeria ja 0,5 dl tavallista sokeria). Sokerin määrän voisi ainakin tuplata ja tietysti vaihtaa hillosokeriin, jos tähtää hillon jääkaappisäilytykseen.
Sitten vaan hillot uunivuokiin ja uuniin (kiertoilmauuni 175 ja tavallinen 225) pariksi tunniksi. Hilloja pitää sekoitella tasaisin väliajoin, sillä pinta kypsyy (ja palaa jos ei sekoita).

Eli kannattiko? Ehdottomasti. Hillo on herkullista ja aion kokeilla vielä kerran enemmällä sokerilla.

Teenkö uudestaan? Kieltämättä aikamoinen vaiva tehdä hillo näin (uunivuoat ovat palaneessa omenahillossa likoamassa vielä tiskialtaassa) verrattuna vaan perinteiseen. Katsotaan

Robbie Williams Tallinnassa 20.8.2013

Ai, mitäkö tein Tallinassa? No sitä mitä 70 000 muutakin ihmistä. Eli huojuin Robbie Williamsin show'n tahdissa. Oli muuten kolmas kerta hänen keikallaan (eka 10 vuotta sitten). Ja tämä oli ehdottomasti sarjan paras. Robbie vaan osaa!

Olimme aika lähellä lavaa myös. Tsekkaa video by me!

Tallinnan paras ravintola

Alkupalaksi täyteläinen tomaattikeitto lohella ja jättikatkaravuilla. Sivuun vähän proseccoa ja tarjoilijan hauskaa läpänheittoa.

Jälkkäriksi suussa sulava ja päältä rapsakka leipävanukas pienten sorbettipallojen ja kinuskikastikkeen kera. Plus kahvi!

Hintaa kolmen ruokalajin aterialle, kolmannekselle prosecco-pulloa, vedelle ja kahville kertyi tämän verran. Ilolla jätettiin tippiä, koska ruoka oli todella herkullista ja palvelu huikean ystävällistä. Rataskaevu 16:n (on siis sekä ravintolan nimi että osoite) löydät kävelemällä torilta korttelin. Näyttää ulkopäin kalliilta ja ruoan tasosta päätellen hintoja tullaan varmaan nostamaankin jossain vaiheessa. Suosittelen lämpimästi!

Syyskuun eka

Näin isoja etananmöllyköitä meilläpäin liikkuu sateen jälkeen.

Aamulla huokaisin helpotuksesta, että sataa. Jes, ei tartte lähteä yhtään mihinkään.

Illalla Voice Kids sai itkemään (sisko kertoi myös itkeneensä, pillittäjien sukua..). Salaa (mutta innolla) odotan myös julkkis-BB:n alkua. Oispa siellä Ridge. Tai edes joku hitusen kiinnostava tyyppi eikä pelkkiä Seiska-julkkiksia. Niin no, jos mun käsitys kiinnostavasta on ikivanha Ron Moss...

P lähti työmatkalle ja ostin lohdutukseksi chicken wingsejä. It's meat week!

Olen kutonut jo yhdet sukat (70-vee synttärisankarille, jota juhlittiin puutarhajuhlilla lauantaina), yhden kaulurin ja toinen on valmistumassa kovaa vauhtia.

Eilen laitettiin pussilakanoihin peitot sisään.

Haaveilen suppilovahverokasoista.

Ekan viikkohääpäivän kunniaksi tein punajuuririsottoa, tokana lasagnea (pistän nykyään aina mukaan papuja, vihreitä pitkulapapuja ja tölkkipapuja). Okei, ei me oikeasti niitä viikkohääpäiviä juhlita, syysperjantaisin vaan yleensä tehdään hyvää ruokaa.