Olen tässä mietiskelly alkuviikon, että mitä hyviä tekoja voisin tehdä ensi kuussa.
Tänään ajattelin yhtä ehkä kanssaihmisiäni ilostuttavaa tekoa ihan spontaanisti ja meinasin pistää sen heti käytäntöön. Sitten muistinkin tämän joulukalenteriasian ja päätin lykätä hyvän tekemistä ensi kuuhun. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä, eihän? :D
No, mutta huomenna se sitten pyörähtää käyntiin. Saa ehdottaakin, jos tulee jotain hyviä tekoja mieleen ja haluaisi minun niitä toteuttavan! Voi olla, että joudun vähän toistamaan itseäni tai sitten ostamaan itseni ulos jonain päivinä... Katsotaan kuinka käy.
Menetin eilen Zumba-neitsyyteni. Olihan se nyt perusjumppaa paljon hauskempaa, välillä tuli ihan sellainen fiilis että olis yökerhossa joraamassa. Vähän liioitelluin liikkein tietty.
Ja tänään on sekä selkä-, vatsa- että käsilihakset kipeät eli ehkä se on tehokastakin. Kyllä mä ajattelin, että siellä vois alkaa käymään ihan säännöllisestikin.
Mutta hei, joulukuuhun!
Wednesday, November 30, 2011
Tuesday, November 29, 2011
Flip is funny . com
Flip Schultz on hauska!!
Käytiin P:n, siskon ja sen miehen kanssa katsomassa kyseisen jenkkikoomikon keikkaa lauantaina. Sisko ja minä nähtiin Flip jo kolmatta kertaa. Ollaan faneja!
Haha, en taas muista koska olisin nauranut noin hervottomasti. Välihuomio: Kävin viime viikolla pikkujoulujen kunniaksi katsomassa Stella Polarista, joka ei naurattanut yhtään.
Ennen naurua käytiin syömässä Kulosaaren Casinon blinipöytä. Turhaan mainostan kyllä, koska se loppui jo vloppuna. Samaiseen mestaan täytynee mennä syömään myös se perinteinen joulupöytä.
Ruokahan siellä on ihan älyttömän hyvää ja laadukasta. Palvelu toimii, paikka ja näkymät on kerrassaan valoittavat. Ruoasta kertoo paljon se, että P, joka välillä nykyään syö sitä kalaakin sanoi: "En mä ole koskaan syönyt sellaista kalaa, jonka rakenne on niin pehmeä."
No sitten vähän juopoteltiin ja sunnuntai meni taas ei minkään parissa. Onneksi olin lauantaina kuitenkin ollut reipas puolueen järjestämässä mielenkiintoisessa koulutuksessa. En voi lakata hehkuttamasta sitä porukkaa!
Käytiin P:n, siskon ja sen miehen kanssa katsomassa kyseisen jenkkikoomikon keikkaa lauantaina. Sisko ja minä nähtiin Flip jo kolmatta kertaa. Ollaan faneja!
Haha, en taas muista koska olisin nauranut noin hervottomasti. Välihuomio: Kävin viime viikolla pikkujoulujen kunniaksi katsomassa Stella Polarista, joka ei naurattanut yhtään.
Ennen naurua käytiin syömässä Kulosaaren Casinon blinipöytä. Turhaan mainostan kyllä, koska se loppui jo vloppuna. Samaiseen mestaan täytynee mennä syömään myös se perinteinen joulupöytä.
Ruokahan siellä on ihan älyttömän hyvää ja laadukasta. Palvelu toimii, paikka ja näkymät on kerrassaan valoittavat. Ruoasta kertoo paljon se, että P, joka välillä nykyään syö sitä kalaakin sanoi: "En mä ole koskaan syönyt sellaista kalaa, jonka rakenne on niin pehmeä."
No sitten vähän juopoteltiin ja sunnuntai meni taas ei minkään parissa. Onneksi olin lauantaina kuitenkin ollut reipas puolueen järjestämässä mielenkiintoisessa koulutuksessa. En voi lakata hehkuttamasta sitä porukkaa!
Monday, November 28, 2011
Pass it forward
Anna hyvän kiertää -leffa tuli sunnuntaina telkkarista.
Muistan nähneeni sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa. En muista minne olin matkalla ja milloin (muistaako joku olleensa mukana?). Leffa on ilmestynyt vuonna 2000, että ehkä siinä paikkeilla se on ollut.
Mitä muistan kuitenkin oli se kamala fiilis, joka leffasta jäi. Että mitä tahansa maailmassa yrittää, niin paskaa saa niskaan joka tapauksessa. Vuonna 2000 olin ehkä jo pahimmat teinivuodet ohittanut (jolloin kaikki on paskaa joka tapauksessa), mutta jostain syystä tämä elokuva on jäänyt mulle mieleen jollain tavalla silmiä avaavana kokemuksena...
Kysyin P:ltä sunnuntaina elokuvan lopuksi kyyneleiden valuessa nenää niiskuttaen, että miksi Trevorin täytyy kuolla? "Oscareiden takia", oli vastaus. Yep, it's a cold world out there.
Noh, tämän elokuvan innostamana yritän nyt kuitenkin jotain hyvää joulukuun kunniaksi. Eli täten julistan perustetuksi Hyvien Tekojen Joulukalenterin 2011!
Eli ideana tietysti tehdä joku, vaikka pienikin, hyvä teko joka päivä jouluun asti ja kertoa siitä. Lähinnä tämä luonnollisesti koskee minua, mutta jos joku inspiroituu ja tekee jonkin hyvän teon, niin olisi siitäkin mukava kuulla.
Itsehän lähden nyt siitä, ettei hyvä teko tarkoita maailman pelastamista päivässä. Vaan esimerkiksi hyvän mielen tuottamista tai jonkin asian puolustamista... Katsotaan, ei saa tuomita jos ei onnistu.
Muistan nähneeni sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa. En muista minne olin matkalla ja milloin (muistaako joku olleensa mukana?). Leffa on ilmestynyt vuonna 2000, että ehkä siinä paikkeilla se on ollut.
Mitä muistan kuitenkin oli se kamala fiilis, joka leffasta jäi. Että mitä tahansa maailmassa yrittää, niin paskaa saa niskaan joka tapauksessa. Vuonna 2000 olin ehkä jo pahimmat teinivuodet ohittanut (jolloin kaikki on paskaa joka tapauksessa), mutta jostain syystä tämä elokuva on jäänyt mulle mieleen jollain tavalla silmiä avaavana kokemuksena...
Kysyin P:ltä sunnuntaina elokuvan lopuksi kyyneleiden valuessa nenää niiskuttaen, että miksi Trevorin täytyy kuolla? "Oscareiden takia", oli vastaus. Yep, it's a cold world out there.
Noh, tämän elokuvan innostamana yritän nyt kuitenkin jotain hyvää joulukuun kunniaksi. Eli täten julistan perustetuksi Hyvien Tekojen Joulukalenterin 2011!
Eli ideana tietysti tehdä joku, vaikka pienikin, hyvä teko joka päivä jouluun asti ja kertoa siitä. Lähinnä tämä luonnollisesti koskee minua, mutta jos joku inspiroituu ja tekee jonkin hyvän teon, niin olisi siitäkin mukava kuulla.
Itsehän lähden nyt siitä, ettei hyvä teko tarkoita maailman pelastamista päivässä. Vaan esimerkiksi hyvän mielen tuottamista tai jonkin asian puolustamista... Katsotaan, ei saa tuomita jos ei onnistu.
Wednesday, November 23, 2011
Onnistuminen
Töissä niin harvoin tulee niitä nykyään. Onnistumisen tunteita. Mutta onneksi vapaa-ajalla.
Järjestimme puolueen paikallisjärjestön kanssa (itsekin olin tiimissä hääräämässä) monikulttuurisen tapahtuman. Jännitti hirveästi miten se onnistuu. Tuleeko ihmisiä. Mitä jos tulee joku persuhenkinen rähisemään. Entäs jos kukaan ei osaa käyttää av-vehkeitä. Noh, kaikki meni onneksi ihan putkeen.
Tapahtumassa oli maahanmuuttajia ja heidän järjestöjään esittäytymässä, käsitöiden ja herkkujen myyntiä ja kaiken kruunasi tietysti presidenttiehdokkaamme (paavoista paras) läsnäolo.
Söin turkkilaisia ja somalialaisia herkkuja (toin P:llekin tuliaisiksi ja näin presidenttiehdokkaankin hamstraavan kotiinviemisiksi), tapasin aivan valloittavan ystävällisiä ihmisiä, ostin joululahjoja, lapset tanssivat ja lauloivat. Kaikilla tuntui olevan kivaa ja hyvä olla keskenään.
Jes!
Äkkiä piti julkaista tää juttu ennen kuin viimeisetkin hyvän mielen rippeet ovat kadonneet täällä töissä.
Järjestimme puolueen paikallisjärjestön kanssa (itsekin olin tiimissä hääräämässä) monikulttuurisen tapahtuman. Jännitti hirveästi miten se onnistuu. Tuleeko ihmisiä. Mitä jos tulee joku persuhenkinen rähisemään. Entäs jos kukaan ei osaa käyttää av-vehkeitä. Noh, kaikki meni onneksi ihan putkeen.
Tapahtumassa oli maahanmuuttajia ja heidän järjestöjään esittäytymässä, käsitöiden ja herkkujen myyntiä ja kaiken kruunasi tietysti presidenttiehdokkaamme (paavoista paras) läsnäolo.
Söin turkkilaisia ja somalialaisia herkkuja (toin P:llekin tuliaisiksi ja näin presidenttiehdokkaankin hamstraavan kotiinviemisiksi), tapasin aivan valloittavan ystävällisiä ihmisiä, ostin joululahjoja, lapset tanssivat ja lauloivat. Kaikilla tuntui olevan kivaa ja hyvä olla keskenään.
Jes!
Äkkiä piti julkaista tää juttu ennen kuin viimeisetkin hyvän mielen rippeet ovat kadonneet täällä töissä.
Tuesday, November 22, 2011
Ärsyttää
Istun toimituksen lehtipöydän vieressä. Mieskollegat tekee joka päivä sitä, että ne käy valitsemassa lehden ja menee vessaan.
Munsta tää on epähyväksyttävää käytöstä.
Munsta tää on epähyväksyttävää käytöstä.
Sunday, November 20, 2011
Kauko-ohjattava lentokone
Olin viime viikolla yhtenä yönä lennättämässä kauko-ohjattavaa lentokonetta töölöläisessä puistossa. Kesä huumasi.
Puistonpenkille ilmestyi yön pikkutunneilla pariskunta muhinoimaan. Eivät välittäneet meistä.
Lentokone lensi puskaan, jossa nukkui mies.
Olin hieman humalassa ja nauroin katketakseni.
Sunnuntain kunniaksi julkaisematta jäänyt kesämuisto: kirjoitettu oikeasti 15.6. Tämän yön innostamana ostin P:lle tuossa syksyllä kauko-ohjattavan helikopterin.
Puistonpenkille ilmestyi yön pikkutunneilla pariskunta muhinoimaan. Eivät välittäneet meistä.
Lentokone lensi puskaan, jossa nukkui mies.
Olin hieman humalassa ja nauroin katketakseni.
Sunnuntain kunniaksi julkaisematta jäänyt kesämuisto: kirjoitettu oikeasti 15.6. Tämän yön innostamana ostin P:lle tuossa syksyllä kauko-ohjattavan helikopterin.
Friday, November 18, 2011
Suuuhun sopivia yhdistelmiä
salmiakkiaakkoset - maito
Lämmitä salmiakkiaakkosia mikrossa noin 10 sekunttia (kun alkavat kuplia niin pois). Nauti kylmän maidon kanssa.
Tän olen kai jakanut blogissa aiemminkin.
raejuusto - metsämansikkajogurtti
Ei kai tämä sen kummempaa ohjetta kaipaa, sekoita keskenään. Paitsi että huolehdi ettei tule liikaa raejuustovettä mukaan. Se pilaa koko setin.
kasvisliemikuutiovedessä keitetty pitkäjyväinen riisi - säilykepaprika
Keitä riisi. Kaada vesi pois ja lisää silputtu säilykepaprika.
Tätä söin, kun asuin yksin opiskelijana pienessä yksiössä, jossa ei ollut paljon tilaa erilaisille ruokatavaroille. Heikohko ruokavalio ei kai koskaan johtunut siitä, ettei olisi ollut mihinkään muuhun rahaa, vaan juuri tilanpuutteesta ja omasta laiskuudesta.
Lämmitä salmiakkiaakkosia mikrossa noin 10 sekunttia (kun alkavat kuplia niin pois). Nauti kylmän maidon kanssa.
Tän olen kai jakanut blogissa aiemminkin.
raejuusto - metsämansikkajogurtti
Ei kai tämä sen kummempaa ohjetta kaipaa, sekoita keskenään. Paitsi että huolehdi ettei tule liikaa raejuustovettä mukaan. Se pilaa koko setin.
kasvisliemikuutiovedessä keitetty pitkäjyväinen riisi - säilykepaprika
Keitä riisi. Kaada vesi pois ja lisää silputtu säilykepaprika.
Tätä söin, kun asuin yksin opiskelijana pienessä yksiössä, jossa ei ollut paljon tilaa erilaisille ruokatavaroille. Heikohko ruokavalio ei kai koskaan johtunut siitä, ettei olisi ollut mihinkään muuhun rahaa, vaan juuri tilanpuutteesta ja omasta laiskuudesta.
Thursday, November 17, 2011
Kolme tyttöä ja jäkis-matsi
Tämä postaus koskee vain ja ainoastaan suhdettani jääkiekon SM-liigaan. Kaikki tietänevät/muistanevat, mitä minulle tapahtuu keväisin kun kyse on MM-kisoista.
Paras ystävä oli saanut töistä piljetit hifk-lukko-matsiin tiistaille. Tehtiin kaikki niin kuin olemme jääkiekkofanikavereilta oppineet. Ensin Henry's Pubissa wingsejä ja alkoholia ja sitten matsiin.
Otettiin vielä pikaisesti yhdet jäähallilla ennen kuin piti siirtyä katsomon puolelle. Ja väliajalla juostiin baaritiskille. Tehtiin kaikki oikein, mutta jotain meni pieleen.
Noh. Ensinnäkin alkoholin vaikus naisiin, joille on tapahtunut viikonloppuna kaikenlaista... Kaksi erää sinniteltiin, mutta toisella väliajalla lähdettiin sitten lähipubiin turisemaan. Oli taas niin paljon analysoitavaa!
Enkä haluaisi nyt vahvistaa mitään stereotypiaa tytöistä, jotka eivät ymmärrä jääkiekon päälle. Tämä kyseinen kolmikko ymmärtää, muttei sattunut juuri viime tiistaina välittämään. Olen valmis antamaan SM-liigalle toisen yrityksen. Ehkä jos mukana ois poikia, niin mekin osattais käyttäytyä niin kuin kuuluu. Ja ehkä pitäis myös päättää, ketä kannustaa...
Paras ystävä oli saanut töistä piljetit hifk-lukko-matsiin tiistaille. Tehtiin kaikki niin kuin olemme jääkiekkofanikavereilta oppineet. Ensin Henry's Pubissa wingsejä ja alkoholia ja sitten matsiin.
Otettiin vielä pikaisesti yhdet jäähallilla ennen kuin piti siirtyä katsomon puolelle. Ja väliajalla juostiin baaritiskille. Tehtiin kaikki oikein, mutta jotain meni pieleen.
Noh. Ensinnäkin alkoholin vaikus naisiin, joille on tapahtunut viikonloppuna kaikenlaista... Kaksi erää sinniteltiin, mutta toisella väliajalla lähdettiin sitten lähipubiin turisemaan. Oli taas niin paljon analysoitavaa!
Enkä haluaisi nyt vahvistaa mitään stereotypiaa tytöistä, jotka eivät ymmärrä jääkiekon päälle. Tämä kyseinen kolmikko ymmärtää, muttei sattunut juuri viime tiistaina välittämään. Olen valmis antamaan SM-liigalle toisen yrityksen. Ehkä jos mukana ois poikia, niin mekin osattais käyttäytyä niin kuin kuuluu. Ja ehkä pitäis myös päättää, ketä kannustaa...
Tuesday, November 15, 2011
Vonderful Viikend.
Kaupunki oli taas täynnä ulkopaikkakuntalaisia (ja pääkaupunkiseutulaisiakin tietty) tyttöjä (ja poikiakin tietty). Juhlimme, söimme ja vaikka mitä. Parasta oli vaan olla yhdessä oikein pitemmän kaavan mukaan kaikkine sunnuntaikahvitteluineen. Tuntui, että perjantaina alkanut hauska ilta jatkui sunnuntaille myöhään. Kiitos siitä ihanat mussukat!
Erikseen mainittavia:
Kansallisteatterin Homo!-musikaali. Tämä jakoi mielipiteitä. Toisista aivan liian sekava ja tylsäkin. Toisista viihdyttävä ja hauska. Itse asetun ehkä keskelle sanomalla, että sekava, mutta viihdyttävä. Vähän liikaa tungettu kamaa yhteen näytelmään ja ihan selviä ns. turhia henkilöhahmoja ja tapahtumia, jotka olisi voinut karsia pois. Musikaalimeininkiä siitä löytyi ja näyttelijät tekivät loistavaa työtä. Suurena Pirkko Saisio-fanina odotukset olivat kuitenkin aika korkealla, eikä ne valitettavasti täyttyneet.
Tapas y Tinto –ravintola. Tosi hyvät sapuskat kyllä. Itselle jäi kyllä sellainen fiilis, että Kipinässä (joka oli ennen siinä paikalla, en tiedä onko vain nimi muuttunut vai omistajatkin) oli paremmat ja isommat tapas-annokset.
Asia 1 –ravintola. Oltiin brunssilla sunnuntaina ja täytyy sanoa, että pettymykseksi jäi. Dim sum –buffet oli kyllä melko laaja, mutta perusbrunssikamabuffet ei. Lisäksi voisi kuvitella, että aasialaisesta löytyisi paljon vaihtoehtoja myös kasvisruokailijoille, mutta dim sumeista yksikään ei ollut kasvis. Kokit tekivät kyllä pyynnöstä sitten kasviskevätrullia, mutta 16 euron hintaan se ehkä oli laiha lohtu. Noh, söihän siellä mahansa täyteen, mutta en kyllä voi suositella.
Uinti meressä. Viime talven talviuintikaverini oli meillä yötä ja käytiin lauantaina karistelemassa krapulaa meressä. Meidän lähellä on kaupungin ylläpitämä talviuintipaikka, onneksi siellä pyöri superystävällisiä mummoja, jotka päästi meidät käyttämään lämmitettyä pukukoppia. Pitää hankkia sinne avain ja alkaa käymään taas. Vapaaehtoisia otetaan mielellään mukaan!
Noh, ei tietenkään mitään niin mukavaa, etteikö sillä hintaakin olisi. Viikonloppuna unet jäi melko vähiin riekkumisen vuoksi, alkuviikosta ne ovat jääneet vähiin riekkumisen seurauksien vuoksi. Takana siis jo neljä todella huonoa yötä ja silmät alkaa olla aika ristissä.
Jotenkin tuntuu, että nämä seuraukset pahenevat koko ajan. Pitää ainakin nyt rajoittaa näitä kahden juhlaillan viikonloppuja. Helpommin sanottu kun tehty näin pikkujoulukauden lähestyessä.
Erikseen mainittavia:
Kansallisteatterin Homo!-musikaali. Tämä jakoi mielipiteitä. Toisista aivan liian sekava ja tylsäkin. Toisista viihdyttävä ja hauska. Itse asetun ehkä keskelle sanomalla, että sekava, mutta viihdyttävä. Vähän liikaa tungettu kamaa yhteen näytelmään ja ihan selviä ns. turhia henkilöhahmoja ja tapahtumia, jotka olisi voinut karsia pois. Musikaalimeininkiä siitä löytyi ja näyttelijät tekivät loistavaa työtä. Suurena Pirkko Saisio-fanina odotukset olivat kuitenkin aika korkealla, eikä ne valitettavasti täyttyneet.
Tapas y Tinto –ravintola. Tosi hyvät sapuskat kyllä. Itselle jäi kyllä sellainen fiilis, että Kipinässä (joka oli ennen siinä paikalla, en tiedä onko vain nimi muuttunut vai omistajatkin) oli paremmat ja isommat tapas-annokset.
Asia 1 –ravintola. Oltiin brunssilla sunnuntaina ja täytyy sanoa, että pettymykseksi jäi. Dim sum –buffet oli kyllä melko laaja, mutta perusbrunssikamabuffet ei. Lisäksi voisi kuvitella, että aasialaisesta löytyisi paljon vaihtoehtoja myös kasvisruokailijoille, mutta dim sumeista yksikään ei ollut kasvis. Kokit tekivät kyllä pyynnöstä sitten kasviskevätrullia, mutta 16 euron hintaan se ehkä oli laiha lohtu. Noh, söihän siellä mahansa täyteen, mutta en kyllä voi suositella.
Uinti meressä. Viime talven talviuintikaverini oli meillä yötä ja käytiin lauantaina karistelemassa krapulaa meressä. Meidän lähellä on kaupungin ylläpitämä talviuintipaikka, onneksi siellä pyöri superystävällisiä mummoja, jotka päästi meidät käyttämään lämmitettyä pukukoppia. Pitää hankkia sinne avain ja alkaa käymään taas. Vapaaehtoisia otetaan mielellään mukaan!
Noh, ei tietenkään mitään niin mukavaa, etteikö sillä hintaakin olisi. Viikonloppuna unet jäi melko vähiin riekkumisen vuoksi, alkuviikosta ne ovat jääneet vähiin riekkumisen seurauksien vuoksi. Takana siis jo neljä todella huonoa yötä ja silmät alkaa olla aika ristissä.
Jotenkin tuntuu, että nämä seuraukset pahenevat koko ajan. Pitää ainakin nyt rajoittaa näitä kahden juhlaillan viikonloppuja. Helpommin sanottu kun tehty näin pikkujoulukauden lähestyessä.
Sunday, November 13, 2011
tyhmä kysely.
A) Age - ikä: 28
B) Bed size - sängyn koko: 160cm : 2 = 80 cm
C) Chore that you hate - kotityö, jota vihaat: ennen se oli tiukka imurointi vs. tiskaus. nyt on tiskikone eli imurointi.
D) Dogs - koirat: ei oo, eikä tuu koska olen allerginen. kiva kun ne käy kylässä, mutten näe että koskaan omaan arkipäivään olisi tarpeellinen lisä.
E) Essential start to your day - tärkeä alku päivällesi: se, että kukaan ei ole vessassa kun mä herään ja olen menossa sinne. pois alta, aamukärtty tulee!
F) Favourite Colour - lempiväri: nyt olen hurahtanut turkoosiin. ruskea on vakio.
G) Gold or silver -kulta vai hopea: koruissa ja oikeastaan kaikessa muussakin elämässä hopea.
H) Height - pituus: melkein 180 cm.
I) Instruments you play - soitinosaaminen: en osaa. musikaaliset lahjat nolla.
J) Job title - duunititteli: toimittaja.
K) Kids - lapset: ei oo.
L) Live - asuinpaikka: epsoo.
M) Monsters name - hirviönimi: hehe, se tuli jo tossa aiemmin. aamukärtty.
N) Nicknames - lempinimet: heenu.
O) Overnight hospital stays - yliyön sairaalareissut: en oo koskaan ollut, kerran on tehty yksi nukkumista vaatinut koe, mutta se oli päivällä. kop kop kop.
P) Pet peeves - jotain mikä muista on ehkä ihan okei, mutta itseä ärsyttää (onks tälle joku suomenkielinen sana?): jonottaminen ja useaan kertaan asioita toistamaan joutuminen
Q) Quote from a movie - elokuvasitaatti: frankly, my dear, i dont give a damn.
R) Right or left handed - oikea vai vasen käsi: oikea.
S) Siblings - sisarukset: yksi sisko riittää ku se on niin hyvä.
T) Time you wake up - milloin heräät: riippuen työvuorosta, noin 20 min ennen bussin lähtöä. viikonloppuisin tykkään köllötellä. olen myös torkkunarkkari.
U) Underwear - alusvaatteet: en panosta. pitäisi.
V) Vegetable you hate - vihannes, jota vihaat: lanttu.
W) What makes you run late - mikä saa sinut myöhästymään: meidän bussilinjan bussi tulee miten sattuu. töistä myöhästyn siis jos bussi on ajoissa tai jos bussi on myöhässä, koska itse olen aina oikeaan aikaan pysäkillä.
X) X rays you’ve had - röntgen-kuvat, joita sinusta on otettu: no hampaista, nilkasta, keuhkoista, päästä.
Y) Yummy food that you make - joku herkkuruoka, jota teet: ehdottomasti kuuma pinatti-artisokkadippi.
Z) Zoo animal - eläintarhaeläin: kaikki mitä ei ole ennen nähnyt on kiinnostavimpia. vakkarisuosikki on kuitenkin erilaiset apinat.
Friday, November 11, 2011
Rapsakka piirakkapohja
Löysin tän jostain netistä ja tästä tuli aikas hyvä suppilovahverojen alusta (toimii varmasti muillakin suolaisilla täytteillä). Aineet vaan sekaisin ja siin on. Kaksinkertaisena pitää tehdä jos pellilliseen tähtää...
2,5 dl juoksevaa rasvaa
0,5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
Puoli pussia perunamuussijauhetta
3 rkl kylmää vettä
En ole kauheasti reseptejä nyt jakanut, koska en ole oikeastaan tehnyt mitään uutta hetkeen. Ostin ison kattilan ja viime viikolla tein siihen linssitsuuppia, jota riitti koko viikoksi ja tänään syödään neljättä päivää alkuviikosta keiteltyä hernekeittoa.
Ehkä ensi viikolla voisin valita jonkun ihkauuden keiton. On mulla muutamia mielessä.
2,5 dl juoksevaa rasvaa
0,5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
Puoli pussia perunamuussijauhetta
3 rkl kylmää vettä
En ole kauheasti reseptejä nyt jakanut, koska en ole oikeastaan tehnyt mitään uutta hetkeen. Ostin ison kattilan ja viime viikolla tein siihen linssitsuuppia, jota riitti koko viikoksi ja tänään syödään neljättä päivää alkuviikosta keiteltyä hernekeittoa.
Ehkä ensi viikolla voisin valita jonkun ihkauuden keiton. On mulla muutamia mielessä.
Thursday, November 10, 2011
Reippautta.
Sen lisäksi, että join viime viikonloppuna Westons Vintageja, tein jotain muutakin.
Liityin nimittäin lähikuntokeskukseen. P kans.
Tällä viikolla oon jo vieraillut siellä kolmasti. Jumpassa ja kuntosalilla crosstrainerilla hikoilemassa.
Se on kivaa. Ja stressiä lievittävää. Ja toivottavasti myös laihduttavaa.
Hyvä me!
Liityin nimittäin lähikuntokeskukseen. P kans.
Tällä viikolla oon jo vieraillut siellä kolmasti. Jumpassa ja kuntosalilla crosstrainerilla hikoilemassa.
Se on kivaa. Ja stressiä lievittävää. Ja toivottavasti myös laihduttavaa.
Hyvä me!
Tuesday, November 8, 2011
Liskodiskounia päivän myöhässä
Sunnuntaiyönä ei ollut liskodiskoa, vaikka takana oli taas pitkästä aikaa kaksi baari-iltaa (join melko monta Westons Vintagea kumpaisenakin iltana). Viime yönä se sitten kostautui ja tää on nyt vaan jaettava julkisesti.
Kaikki alkoi ehkä noin parin tunnin valveunella siitä, että minun piti saada P vakuuttuneeksi että meidän pitää ostaa huutokaupasta eräs tavara, jonka käyttötarkoitusta en tiennyt, mutta arvelin sen arvokkaaksi.
Valveunet on ehkä kaikkein inhottavimpia, minulla ne aina pyörii jonkun yhden tietyn ajatuksen ympärillä ja siitä ei pääse eroon, ei pysty nukahtamaan eikä heräämään. Usein mun valveunet on työhön liittyviä. Tai jotain, että mä tunnen että mun pitäisi pistää hiukset nyt heti poninhännälle. Heti. Mutten pysty.
Noh, kun vihdoin vaivuin oikeaan uneen, olin Lontoossa ja kävelin paljain jaloin kaduilla, jotka olivat täynnä lasinsiruja. Yhtäkkiä huomasin, että kuitenkin käteni olivat kärsineet tästä kävelystä eniten ja ne olivat täynnä pieniä haavoja. Ne eivät kuitenkaan vuotaneet verta, vaan suihkusivat vettä. Löysin tieni hätääntyneenä jonkun näköiseen ensiaputelttaan, jossa mun käsiini laitettiin sellaiset pussit, joista imetään ilma pois imurilla. Ensiapuihmiset lähti saattamaan mua taksille, että pääsen sairaalaan.
Taksijonoja oli kaksi, toinen tavallisille ihmisille ja toinen hätätapauksille. Noh, mun vettä suihkuavat kädet oli jokseenkin luettavissa hätätapaukseksi. Kuitenkin kaikkiin takseihin pääsi ihmisiä siitä toisesta jonosta, joka oli tosi pitkä, mutta hätätapausjonossa ei ollut ketään muuta. Kävin näyttämässä käsiäni taksijonovalvojalle, joka sitten kertoi että taksikuljettaja sai ottaa kyytiin kenet haluaa, ei ollut mitään lakia joka pakottaisi ottamaan hätätapauksia.
Siinä sitten odotellessa taksia, jota ei muuten koskaan saapunut, tajusin että olin aiemmin päivällä ottanut jonkun pillerin, jonka käyttötarkoitusta en enää muistanut. Mietin, että sitten kun pääsen sairaalaan tän kaiken jälkeen, niin siellä ne sitten huutaa mulle siitä pillerin ottamisesta...
P.s. Blogger ilmoittaa, että tämä on 600. blogitekstini. Julkaistuina niistä kuitenkin vain 385. Aika paljon sekin, mutta paljon jää piiloonki.
Kaikki alkoi ehkä noin parin tunnin valveunella siitä, että minun piti saada P vakuuttuneeksi että meidän pitää ostaa huutokaupasta eräs tavara, jonka käyttötarkoitusta en tiennyt, mutta arvelin sen arvokkaaksi.
Valveunet on ehkä kaikkein inhottavimpia, minulla ne aina pyörii jonkun yhden tietyn ajatuksen ympärillä ja siitä ei pääse eroon, ei pysty nukahtamaan eikä heräämään. Usein mun valveunet on työhön liittyviä. Tai jotain, että mä tunnen että mun pitäisi pistää hiukset nyt heti poninhännälle. Heti. Mutten pysty.
Noh, kun vihdoin vaivuin oikeaan uneen, olin Lontoossa ja kävelin paljain jaloin kaduilla, jotka olivat täynnä lasinsiruja. Yhtäkkiä huomasin, että kuitenkin käteni olivat kärsineet tästä kävelystä eniten ja ne olivat täynnä pieniä haavoja. Ne eivät kuitenkaan vuotaneet verta, vaan suihkusivat vettä. Löysin tieni hätääntyneenä jonkun näköiseen ensiaputelttaan, jossa mun käsiini laitettiin sellaiset pussit, joista imetään ilma pois imurilla. Ensiapuihmiset lähti saattamaan mua taksille, että pääsen sairaalaan.
Taksijonoja oli kaksi, toinen tavallisille ihmisille ja toinen hätätapauksille. Noh, mun vettä suihkuavat kädet oli jokseenkin luettavissa hätätapaukseksi. Kuitenkin kaikkiin takseihin pääsi ihmisiä siitä toisesta jonosta, joka oli tosi pitkä, mutta hätätapausjonossa ei ollut ketään muuta. Kävin näyttämässä käsiäni taksijonovalvojalle, joka sitten kertoi että taksikuljettaja sai ottaa kyytiin kenet haluaa, ei ollut mitään lakia joka pakottaisi ottamaan hätätapauksia.
Siinä sitten odotellessa taksia, jota ei muuten koskaan saapunut, tajusin että olin aiemmin päivällä ottanut jonkun pillerin, jonka käyttötarkoitusta en enää muistanut. Mietin, että sitten kun pääsen sairaalaan tän kaiken jälkeen, niin siellä ne sitten huutaa mulle siitä pillerin ottamisesta...
P.s. Blogger ilmoittaa, että tämä on 600. blogitekstini. Julkaistuina niistä kuitenkin vain 385. Aika paljon sekin, mutta paljon jää piiloonki.
Monday, November 7, 2011
Perusmaanantai
Saavuin työpaikalle kahdeksalta vain huomatakseni, että ois pitänyt saapua jo seiskalta.
P oli istunut aamubussissa oksennukseen.
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!
P oli istunut aamubussissa oksennukseen.
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!
Thursday, November 3, 2011
Internetittömyys
Is it a word? Is it a state of mind?
Meillä ei ole kotona internetiä vieläkään. Vieläkään sanalla viittaan tässä siis ihan kerrassaan niihin viiteen pitkään päivään, jotka ollaan uudessa kodissa asuttu.
Elämä kun on nykyään sitä multitaskingiä, niin tuntuu oudolta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Esimerkiksi tv:n katseluun ilman että vilkuilee Facebookia välillä.
Olemme myös toteuttaneet suunnittelemiani pieniä sisustusprojekteja erilaisella tarmolla. Tiedättekö, niitä joista sanotaan vuoden verran että pitäisi sekin muuten tehdä, ennen kuin edes saadaan ryhdyttyä toimeen. Tämä kyseinen projekti on ollut toteuttamista vailla loppukesästä. "Samapa tuo tehdä, kun ei oo muutakaan tekemistä", totesi P. "Tätäkö ne ihmiset teki ennen internetiä, puuhasteli yhdessä?" kysyin.
Noh, puolileikillämme me tätä keskustelua kävimme, mutta herättäähän se ajatuksia siitä miten sitä suuren osan ajastaan nykyään käyttää...
Meillä ei ole kotona internetiä vieläkään. Vieläkään sanalla viittaan tässä siis ihan kerrassaan niihin viiteen pitkään päivään, jotka ollaan uudessa kodissa asuttu.
Elämä kun on nykyään sitä multitaskingiä, niin tuntuu oudolta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Esimerkiksi tv:n katseluun ilman että vilkuilee Facebookia välillä.
Olemme myös toteuttaneet suunnittelemiani pieniä sisustusprojekteja erilaisella tarmolla. Tiedättekö, niitä joista sanotaan vuoden verran että pitäisi sekin muuten tehdä, ennen kuin edes saadaan ryhdyttyä toimeen. Tämä kyseinen projekti on ollut toteuttamista vailla loppukesästä. "Samapa tuo tehdä, kun ei oo muutakaan tekemistä", totesi P. "Tätäkö ne ihmiset teki ennen internetiä, puuhasteli yhdessä?" kysyin.
Noh, puolileikillämme me tätä keskustelua kävimme, mutta herättäähän se ajatuksia siitä miten sitä suuren osan ajastaan nykyään käyttää...
Tuesday, November 1, 2011
Home sweet new home
Uusi koti on ihana.
Siellä vanha sänkykin tuntuu pehmeämmältä.
Aamun sarastuksen katsominen vessan ikkunasta on hyvä tapa aloitella päivää.
Makuuhuoneen turkoosi seinä näyttää upealta vanhasta ovesta väsätyn sängynpäädyn takana.
Jaffa-taulut roikkuu vihdoin seinillä ja ihan rakastaa kuorrutettuja keittiöntuoleja.
Syömään mahtui (vähän remppatunnelmissa tietty) muuttoapuna ollut suuri pieni uusioperhekin, äiti ja isä uusine kumppaneineen ja lapsineen, sisko perheineen ja P:n äiti miesystävineen.
Pientä tekemistä on vielä. Moppi nojaa tiskipöytään, listojen kiinnitysaine tekee ystävyyttä puuöljyn kanssa eteisen senkillä, edellisten asukkaiden prinsessalamppu koristaa edelleen työhuoneen kattoa ja ei kai se keittiön kellokaan voi loputtomiin pöydällä odottaa.
Isompaakin tekemistä tietty... Kirjahyllyn täytteet ovat leviänä olohuoneen lattialla. Sohvaa (ja kuukausi sitten tilattua internetiä) odotellaan. Eri paikoista haalitut puulaatikot toivovat haalijansa pikaista inspiraation puuskaa löytääkseen loppusijoituspaikkansa. Suunniteltu liitutauluprojekti ei ole vielä alkanutkaan. Viimeisimpinä "hus pois näkyvistä nyt" -periaatteella pakattuihin pahvilaatikoihin en ole vielä uskaltanut edes kurkata.
Pikkuhiljaa, vastaan kyselijöille. Ei oo kiire.
Siellä vanha sänkykin tuntuu pehmeämmältä.
Aamun sarastuksen katsominen vessan ikkunasta on hyvä tapa aloitella päivää.
Makuuhuoneen turkoosi seinä näyttää upealta vanhasta ovesta väsätyn sängynpäädyn takana.
Jaffa-taulut roikkuu vihdoin seinillä ja ihan rakastaa kuorrutettuja keittiöntuoleja.
Syömään mahtui (vähän remppatunnelmissa tietty) muuttoapuna ollut suuri pieni uusioperhekin, äiti ja isä uusine kumppaneineen ja lapsineen, sisko perheineen ja P:n äiti miesystävineen.
Pientä tekemistä on vielä. Moppi nojaa tiskipöytään, listojen kiinnitysaine tekee ystävyyttä puuöljyn kanssa eteisen senkillä, edellisten asukkaiden prinsessalamppu koristaa edelleen työhuoneen kattoa ja ei kai se keittiön kellokaan voi loputtomiin pöydällä odottaa.
Isompaakin tekemistä tietty... Kirjahyllyn täytteet ovat leviänä olohuoneen lattialla. Sohvaa (ja kuukausi sitten tilattua internetiä) odotellaan. Eri paikoista haalitut puulaatikot toivovat haalijansa pikaista inspiraation puuskaa löytääkseen loppusijoituspaikkansa. Suunniteltu liitutauluprojekti ei ole vielä alkanutkaan. Viimeisimpinä "hus pois näkyvistä nyt" -periaatteella pakattuihin pahvilaatikoihin en ole vielä uskaltanut edes kurkata.
Pikkuhiljaa, vastaan kyselijöille. Ei oo kiire.
Subscribe to:
Posts (Atom)