Olin suunnitellut valtavan menuun lauantaiksi. Silloin tuli nimittäin kuluneeksi kuusi kuukautta siitä, kun kävimme P:n kanssa lähipitseriassani kello kaksi yöllä yhden tärkeän ja syvällisen keskustelun. ”Onks sul hei uus takki?” ”On.” ”Se on hieno… Seurustellaanko me sun mielestä?” ”Kyl me mun mielestä ehkä seurustellaan.”
Suuret ruokasuunnitelmani kariutuivat kuitenkin eksymiseen metsässä. Lähdimme kävelylle yhden ulkoilualueen metsäreitille, josta kuitenkin onnistuimme eksymään kallioiseen ryteikköön. Selvisimme metsästä P:n gps:n ja suuntavaistojen avulla. Oma apuni rajoittui kommentteihin kuten ”Hei nyt me lähdetään kiertämään jo jotain toista lampea. Pitäiskö kääntyä takaisin?” ”Tää on edelleen se sama lampi, me ollaan vaan jo vastarannalla.” Kaupunkisuunnistus on enemmän mun juttu.
Vaikka aikaa ei eksymisreissulla tuhlaantunutkaan ihan hirveästi, niin energiat se vei. Loppumatkan viimeisessä ylämäessä meinasin jo luovuttaa. "Eiks tärkeintä oo, että vietetään aikaa yhdessä?" "Mmmmm."
No väsähtäminen siis supisti suunnitelmani suppilovahverorisottoon, manchegosalaattiin ja köyhiin ritareihin. Ensimmäinen näistä onnistui aivan täydellisesti ja oli ehkä risottokokeilujeni kuningas. Siksipä ohje alla. Bonuksena myös marinoitujen punasipulien ohje. En ehkä muunlaisia sipuleita enää salaatteihini aio koskaan laittaakaan, on niin hyviä.
Maustamaan kai mun pitäisi opetella ruokiani muullakin kuin mustapippurilla. Muista pippureista (valko, puna, viher) en kuitenkaan tykkää ja yrttivalikoima kaapissa aika rajoittunut. Ehkä otankin tehtäväksi sen kasvattamisen. Chiliä ja paprikaa uskallan kyllä käyttää, mutta eivät ne kaikkeen sovi. Curry taas ei oo suosikkini.
Pientä eksymistä lukuunottamatta viikonloppu sujuikin sitten rentoutumisteknisissä merkeissä. Makoilua, leffoja, sarjoja, hyvää ruokaa ja herkkuja. Oli ihanaa. Lauantai-illalla tuli ilmoitus, että vielä viime perjantaina synttäreitäni äitinsä mahassa juhlinut pikkutyttö (toivoin hänestä itselleni synttärikaimaa) oli matkalla maailmaan. Sunnuntaiaamuna hän sitten oli syntyi, päivän lasketusta ajasta ja viikon synttärikaimuudesta myöhässä. So there are babies in the world again and what could be better!
Suppilovahverorisotto
150 g suppiloita (ois voinu olla vähän enempikin, mutta ihan riittävästi)
3 desiä risottoriisiä
3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
Pari desiä valkoviiniä
Noin kuusi desiä kasvislientä
Noin kaksi desiä kermaa
Pari desiä parmesan-raastetta
Prisman valikoimasta löytyi vain ”risottoriisejä”, joissa ei kerrottu mistä riisistä on kyse ja jotain fancypancy italialaista arborio-riisiä. Se ei ollut pahasti kalliimpaa, ehkä kilohinnaltaan jopa halvempaa, niin otin sitä. Jostain syystä paketissa luki keittoajaksi 11-14 min. Jokainen risottoa joskus tehnyt tietää, ettei toi pidä kyllä paikkaansa eikä pitänyt nytkään. Reippaasti yli puoli tuntia sitä sai hämmennellä kuten normaalistikin. Uskon kyllä, että laadukkaan riisin ansiosta lopputulos oli niinkin hyvä kuin oli.
Keitä kasvislientä eri kattilassa. Itse tein ihan kuutiosta. Toiseen kattilaan (mieluiten teflon) salottisipulit ja valkosipulit reippaaseen määrään oliiviöljyä. Aika pian perään suppilot. Paistetaan kunnes sienistä irtoava vesi haihtuu. Perään riisit, kuullota hetki ja lisää sitten viiniä. Anna imeytyä ja sen jälkeen lisää vuorotellen viiniä, kuumaa kasvislientä toisesta kattilasta ja kermaa. Sekoita lähes koko ajan.
Maistele usein ja lopeta nesteen lisääminen kun riisi on kypsää. Itse tykkään, että viinin maku saa tulla ihan kunnolla risottoon eli laitan sitä ihan silleen reippaasti ja yleensä vielä ihan loppuvaiheessakin.
Mausta suolalla ja pippurilla. Heitä sekaan parmesan-raaste ja tarjoile heti.
Seuraavana päivänä lämmitin loppurisoton hellalla ja heitin mukaan vähän valkoviiniä notkeuttaakseni sitä. Hyvin maistu vielä, vaikka pelkäsin sen kuivuneen.
Herkkupunasipulit
Punasipulia siivutettuna
Oliiviöljyä
Omenaviinietikkaa
Mustapippuria, suolaa, sokeria
Viipaloi punasipulit astiaan. Kaada päälle reippaasti öljyä ja viinietikkaa. Ei niin että sipulit peittyvät kuitenkaan, niitä pitää sekoitella astiassa silloin tällöin, käännellä että marinadi vaikuttaa joka puolelta. Laita päälle suolaa, hyppysellinen sokeria ja reippaasti mustapippuria. Tuntikin marinadissa riittää, mutta yön jälkeen ne oli vielä parempia. Marinadia voi vielä pirskotella salaatin päälle kastikkeeksi.
Voi, oon niin iloinen, että olen löytänyt tämän kirjoitusvaihteen uudelleen. Vaikka sitten näillä ruokaohjeilla höystettynä. Toivottavasti niistä ei kukaan ärsyynny ainakaan... Ne kuuluu mun nykyelämään aika kiinteästi, kasviskeittiöstä kun olen innostunut. Ja yhdestä isosta osasta mun elämää en jotenkin osaa julkisesti kirjoittaa paljoakaan. Siksi täytyy löytää muunlaisia itsensä ilmaisutapoja.
Oon myös miettinyt, että miten saisin itsessäni taas valokuvausvaihteen päälle. On mulla ideoita, katsotaan nyt jaksanko innostua. Syksy ei oo mitään parasta innostumisaikaa.
Monday, October 25, 2010
Thursday, October 21, 2010
Peruskasvispastakastike
250 g / rasia tuoreita herkkusieniä
1 iso sipuli
1 kesäkurpitsa
3 valkosipulin kynttä
1 prk ruohosipuli-tuorejuustoa
1 prk ruokakermaa
+ kaikki kasvisten jämät mitä kaapista löytyy
Kaikki varmaan arvaa aineista millainen toteutus tässä on eli ei tarvinne kirjoittaa :)
Mä oon oppinut, että mitä kauemmin tuoreita herkkusieniä paistaa sitä parempia niistä tulee. Tai siis omasta mielestäni ainakin. Mä en oo niistä ennen kauheasti tykkäillyt, koska usein ne jätetään liian raaoiksi (esim. pizzassa). Ja kun niitä vielä paistelee sipulin kanssa, niin ne imee kivasti itseensä makua.
Tuorejuustoa/kasviksia vaihtelemalla saa tietty vähän erilaisia makuja kastikkeeseen.
Viime viikolla tein myös ensimmäisen maa-artisokkakokeiluni. Tein sellaista paistoksen ja kuumien voileipien välimuotoa. Siitä tuli ihan jees, mutta artisokka ei kyllä päässyt esiin kovin hyvin. Kokeilen toisen kerran ja kerron sitten kun löydän jonkun ässäreseptin.
1 iso sipuli
1 kesäkurpitsa
3 valkosipulin kynttä
1 prk ruohosipuli-tuorejuustoa
1 prk ruokakermaa
+ kaikki kasvisten jämät mitä kaapista löytyy
Kaikki varmaan arvaa aineista millainen toteutus tässä on eli ei tarvinne kirjoittaa :)
Mä oon oppinut, että mitä kauemmin tuoreita herkkusieniä paistaa sitä parempia niistä tulee. Tai siis omasta mielestäni ainakin. Mä en oo niistä ennen kauheasti tykkäillyt, koska usein ne jätetään liian raaoiksi (esim. pizzassa). Ja kun niitä vielä paistelee sipulin kanssa, niin ne imee kivasti itseensä makua.
Tuorejuustoa/kasviksia vaihtelemalla saa tietty vähän erilaisia makuja kastikkeeseen.
Viime viikolla tein myös ensimmäisen maa-artisokkakokeiluni. Tein sellaista paistoksen ja kuumien voileipien välimuotoa. Siitä tuli ihan jees, mutta artisokka ei kyllä päässyt esiin kovin hyvin. Kokeilen toisen kerran ja kerron sitten kun löydän jonkun ässäreseptin.
Wednesday, October 20, 2010
Aikuinen, aikuisempi...
Tein uusiksi 24-vuotiaana lanseeraamani tuunatun aikuispistelaskurin.
Tuunattu aikuispistelaskuri (1-5) vuonna 2010:
Työ: 4 (olen aikuisten työssä, mutta se edelleen on osa-aikaista)
Asunto: 3 (vuokra-asunto keskustassa, sisustus semi-ok, kämppis)
Siviilisääty: 3 (vakkaripoikakaveri)
Harrastukset: 2 (käyn jumpassa ja uimassa hyvin epäsatunnaisesti, tarkoitus aloittaa P:n kanssa paritanssi, josta varmaan tulis 30 keski-ikäisyyspistettä ja Burleski-kurssille olen jo ilmottautunut)
Viikonlopunvietot: 2 (välillä teen jotain aikuistakin, kuten hengaan lapsiperheiden kanssa, kerran tehtiin P:n kanssa perjantaina racelttea ja käytiin lauantaina lenkillä Ö_ö Ja juhliminen enää 0-2 kertaa vlopussa, ennen tasan 2)
Rahatilanne: 3 (rahainhoito edelleen retuperällä, mutta säästöjä kertynyt)
Ajatusmaailma: 3 (olen ehkä hiukan tasapainoisempi)
Yhteenveto: 20 / 30 = Oho, olen itsekin yllättynyt. Suurta eroa selittää tietty vähän myös noi synttärimasiksissa vuonna 2007 annetut miinuspisteet. Mutta silti, oho! Alla alkuperäinen laskuri.
Tuunattu aikuispistelaskuri (1-5) vuonna 2007:
Työ: 4 (Yksi töistäni on kyllä rinnastettavissa ihan aikuistyöhön, joskin se on osa-aikaista)
Asunto: nyk. 2 tuleva 3 (samalla kun siirryn yhden hengen talouteeni aion piilottaa/polttaa roviolla nämä lapselliset asiat ja esineet: pehmolelut, teiniangsteissa hankitut lamput/kuvat, lasten kasetit/kirjat (kiertoon Tirpulle), typerät punaiset kaapin ovet, lukioaikaiset vaatteet (joihin edelleen haaveilen mahtuvani), naamanvääntelypeli (koulukavereiden vuosien toive) ja Mrs. Doubtfire ja Romea&Julia-vhs:t.)
Siviilisääty: -1 (Niin. 24vuotiaana voisin olla jo asianajajan vaimo ja kolmen lapsen äiti) (Kahdet treffit tänä vuonna... Im truly living the wild single life!)
Harrastukset: 1 (Ens viikolla alotan jumpan.)
Viikonlopunvietot: -2 (Tämä blogi ei ole hapon kestävä.)
Rahatilanne: 2 (Ottaen huomioon, että rahatilanteeni syöksee miinuksen puolelle opintotuen peruuttaminen loppuvuodesta, ei voida puhua kovin stabiilista adultista rahainhoidosta.)
Ajatusmaailma: 2 (Jos ei ajattele sitä asiaa, pääsee ajattelemasta sitä.)
Yhteenveto: Kaheksa ja puol / 30 = Ei hyvältä näytä.
25-vuotiaana sain testistä 6 pistettä tarkemmin asiaa perustelematta. 26-vuotiaana en tajunnut tehdä.
Tuunattu aikuispistelaskuri (1-5) vuonna 2010:
Työ: 4 (olen aikuisten työssä, mutta se edelleen on osa-aikaista)
Asunto: 3 (vuokra-asunto keskustassa, sisustus semi-ok, kämppis)
Siviilisääty: 3 (vakkaripoikakaveri)
Harrastukset: 2 (käyn jumpassa ja uimassa hyvin epäsatunnaisesti, tarkoitus aloittaa P:n kanssa paritanssi, josta varmaan tulis 30 keski-ikäisyyspistettä ja Burleski-kurssille olen jo ilmottautunut)
Viikonlopunvietot: 2 (välillä teen jotain aikuistakin, kuten hengaan lapsiperheiden kanssa, kerran tehtiin P:n kanssa perjantaina racelttea ja käytiin lauantaina lenkillä Ö_ö Ja juhliminen enää 0-2 kertaa vlopussa, ennen tasan 2)
Rahatilanne: 3 (rahainhoito edelleen retuperällä, mutta säästöjä kertynyt)
Ajatusmaailma: 3 (olen ehkä hiukan tasapainoisempi)
Yhteenveto: 20 / 30 = Oho, olen itsekin yllättynyt. Suurta eroa selittää tietty vähän myös noi synttärimasiksissa vuonna 2007 annetut miinuspisteet. Mutta silti, oho! Alla alkuperäinen laskuri.
Tuunattu aikuispistelaskuri (1-5) vuonna 2007:
Työ: 4 (Yksi töistäni on kyllä rinnastettavissa ihan aikuistyöhön, joskin se on osa-aikaista)
Asunto: nyk. 2 tuleva 3 (samalla kun siirryn yhden hengen talouteeni aion piilottaa/polttaa roviolla nämä lapselliset asiat ja esineet: pehmolelut, teiniangsteissa hankitut lamput/kuvat, lasten kasetit/kirjat (kiertoon Tirpulle), typerät punaiset kaapin ovet, lukioaikaiset vaatteet (joihin edelleen haaveilen mahtuvani), naamanvääntelypeli (koulukavereiden vuosien toive) ja Mrs. Doubtfire ja Romea&Julia-vhs:t.)
Siviilisääty: -1 (Niin. 24vuotiaana voisin olla jo asianajajan vaimo ja kolmen lapsen äiti) (Kahdet treffit tänä vuonna... Im truly living the wild single life!)
Harrastukset: 1 (Ens viikolla alotan jumpan.)
Viikonlopunvietot: -2 (Tämä blogi ei ole hapon kestävä.)
Rahatilanne: 2 (Ottaen huomioon, että rahatilanteeni syöksee miinuksen puolelle opintotuen peruuttaminen loppuvuodesta, ei voida puhua kovin stabiilista adultista rahainhoidosta.)
Ajatusmaailma: 2 (Jos ei ajattele sitä asiaa, pääsee ajattelemasta sitä.)
Yhteenveto: Kaheksa ja puol / 30 = Ei hyvältä näytä.
25-vuotiaana sain testistä 6 pistettä tarkemmin asiaa perustelematta. 26-vuotiaana en tajunnut tehdä.
Tuesday, October 19, 2010
27
Olen nyt 27.
Vietin syntymäpäiviäni pienien kemujen muodossa Helsingissä perjantaina ja lauantaina Turussa Anna Kareninassa. Kokonaisuudessaan oikein hauska viikonloppu. Kiitos kaikille osallistujille, kiitos muistaneille, kiitos lahjoneille ja erityiskiitos perjantain keittiötiimi!
Anna Kareninasta on vaikea sanoa mitään. Se kai pitäisi itse nähdä. Siinä oli paljon hirmu hyvää (fyysisyys, lavasteet, osa symboliikasta) ja paljon aika huonoa (huutaminen, vaikea seurattavuus, osa symboliikasta). Suosittelisinko vai en? En ainakaan kerran viidessä vuodessa teatterissa käyville. Ja ehkä kannattaa katsoa ainakin elokuva ensiksi, jos ei tuhatsivuiseen kirjaan jaksa tarttua, että tietää juonen etukäteen. Itse en tiennyt.
Kokeilin myös yhtä uutta asiaa syntymäpäiväni kunniaksi. P vei minut Turussa syömään Le Porc –nimiseen ravintolaan, joka on kai ranskalaistyyppinen ja söin siellä etanoita. Nam. Limaisia joo, mutta ei läheskään niin sitkeitä kuin pelkäsin. Voisi syödä uudestaankin ihan mielellään.
Mummo soitti sunnuntaina onnittelupuhelun, jossa hän totesi että muistaa kyllä meitä suvun pienimpiä sitten vielä jouluna, vaikka synttärilahjaa nyt ei tullutkaan. "Pienten porukkaan" kuuluu itseni lisäksi serkun 15-vuotias poika, 8-vuotias serkkutyttö ja Aada. Kysyin, että jokohan mä sitten pyristelen tästä nuorimpien porukasta ulos kun täytän 30 vuotta.
”Katotaan sitä sitten, siihenhän on vielä monta vuotta.” Niin siihen onkin, kiitos mummo!
Vietin syntymäpäiviäni pienien kemujen muodossa Helsingissä perjantaina ja lauantaina Turussa Anna Kareninassa. Kokonaisuudessaan oikein hauska viikonloppu. Kiitos kaikille osallistujille, kiitos muistaneille, kiitos lahjoneille ja erityiskiitos perjantain keittiötiimi!
Anna Kareninasta on vaikea sanoa mitään. Se kai pitäisi itse nähdä. Siinä oli paljon hirmu hyvää (fyysisyys, lavasteet, osa symboliikasta) ja paljon aika huonoa (huutaminen, vaikea seurattavuus, osa symboliikasta). Suosittelisinko vai en? En ainakaan kerran viidessä vuodessa teatterissa käyville. Ja ehkä kannattaa katsoa ainakin elokuva ensiksi, jos ei tuhatsivuiseen kirjaan jaksa tarttua, että tietää juonen etukäteen. Itse en tiennyt.
Kokeilin myös yhtä uutta asiaa syntymäpäiväni kunniaksi. P vei minut Turussa syömään Le Porc –nimiseen ravintolaan, joka on kai ranskalaistyyppinen ja söin siellä etanoita. Nam. Limaisia joo, mutta ei läheskään niin sitkeitä kuin pelkäsin. Voisi syödä uudestaankin ihan mielellään.
Mummo soitti sunnuntaina onnittelupuhelun, jossa hän totesi että muistaa kyllä meitä suvun pienimpiä sitten vielä jouluna, vaikka synttärilahjaa nyt ei tullutkaan. "Pienten porukkaan" kuuluu itseni lisäksi serkun 15-vuotias poika, 8-vuotias serkkutyttö ja Aada. Kysyin, että jokohan mä sitten pyristelen tästä nuorimpien porukasta ulos kun täytän 30 vuotta.
”Katotaan sitä sitten, siihenhän on vielä monta vuotta.” Niin siihen onkin, kiitos mummo!
Tuesday, October 12, 2010
Syystä 2 ja kasvishernekeitto
Noni. Jossain on jo satanut ensilumi ja mullakin oli tänä aamuna ekaa kertaa päällä syystakki. Ois tarvinnut ehkä hanskat. Ja piponki.
Oltiin lauantaina katsomassa kun PMMP, kuoro ja sinfoniorkesteri kera Kerkko Koskinen flyygelissä laulaa ja soittaa Ultra Bran biisejä. Se oli ihan mahtavaa. Meno vaan parani loppua kohden, hittikimaraa ja vähän tuntemattomampiakin. Yli sadasta ihmisestä lavalla lähtee aika mieletön ääni ja sehän sopi UB:n mahtipontiseen musiikkiin.
Syksyn kunniaksi keittelin eilen ison kattilallisen kasvishernaria. Siitä tuli ihan törkeen hyvää. Alla ohje, josta tosiaan tuli ehkä kuuden hengen satsi, mutta sitähän voi syödä useamman päivän ja laittaa vaikka pakkaseen. Se on aika työläs tehdä, että siksikin isompi satsi kuulosti järkevältä. Muuten todella halpa ruoka (eihän se kallis purkissakaan oo) - hernepussi euron, porkkanapussi euron, sipulit euron ja kuten sanottu ruokaa moneks päiväks.
Viikonloppuna on sitten aika juhlia syntymäpäiviä. 27. Perjantaina pidän pienet kekkerit, lauantaina mennään Turkuun katsomaan Anna Kareninaa ja varmaan jatkekaan juhlimista siitä. Perjantaiksikin olen jo vähän suunnitellut herkkuja, mutta tässä nyt tää hernekeiton ohje, kun itselle oli vaikea netistä löytää hyvää ja tosi monissa neuvottiin vähän ristiin.
Kasvishernekeitto
Liuota herneitä (500 g) yön yli jääkaapissa. Aika monessa neuvotaan huoneenlämmössä, mutta Martat käskee pistämään jääkaappiin kun herneet voi kuulemma helposti lähteä käymään. Ja Marttojahan me uskomme. Varsinkin hernekeittoasioissa. Vaikka toisaalta olen käynyt Kampin Martta-ravintolassa hernekeittolounaalla ja se oli todella paha pettymys. Kolme hernettä ja kilo kinkkua.
Myös siitä, kannattaako herneet keittää liotusvedessä vai vaihtaa vesi on monenlaista ohjetta. Marttojen mukaan se on makuasia. Itse ajattelin sen niin, että keitosta tulee ehkä maukkaampi jos sen tekee liotusvedestä. Ei siitä ainakaan pahaa tullut näin. Vettä lisäilin sen mukaan kun tarvis, ei kannata laittaa kauheasti ylimääräistä, kun sitä ei ole tarkoitus kaataa missään vaiheessa pois.
Keitinliemeen pistin 3 kasvisliemikuutiota. Keittelin noin yli tunnin herneitä yksinään (jossain välissä kun kuoret irtoaa keitto on aika ällöttävän näköistä). Sitten iskin sekaan neljä isoa porkkanaa ja kaksi isoa sipulia pilkottuna pikkupalasiksi. Tässä vaiheessa pistin 12 kokonaista mustapippuria (ois voinut olla enemmänkin). Sitten keittelin vielä tunnin.
Lopuksi laitoin reippaasti meiramia ja vähän lisäsin suolaa.
Itse tykkään syödä hernekeittoni raa’alla sipulilla ja juustolla ryyditettynä. Hyvää oli, eikä yhtään kaivannut lihaa (edes täyttävyyden puolesta), vaikka vähän niin pelkäsin.
Oltiin lauantaina katsomassa kun PMMP, kuoro ja sinfoniorkesteri kera Kerkko Koskinen flyygelissä laulaa ja soittaa Ultra Bran biisejä. Se oli ihan mahtavaa. Meno vaan parani loppua kohden, hittikimaraa ja vähän tuntemattomampiakin. Yli sadasta ihmisestä lavalla lähtee aika mieletön ääni ja sehän sopi UB:n mahtipontiseen musiikkiin.
Syksyn kunniaksi keittelin eilen ison kattilallisen kasvishernaria. Siitä tuli ihan törkeen hyvää. Alla ohje, josta tosiaan tuli ehkä kuuden hengen satsi, mutta sitähän voi syödä useamman päivän ja laittaa vaikka pakkaseen. Se on aika työläs tehdä, että siksikin isompi satsi kuulosti järkevältä. Muuten todella halpa ruoka (eihän se kallis purkissakaan oo) - hernepussi euron, porkkanapussi euron, sipulit euron ja kuten sanottu ruokaa moneks päiväks.
Viikonloppuna on sitten aika juhlia syntymäpäiviä. 27. Perjantaina pidän pienet kekkerit, lauantaina mennään Turkuun katsomaan Anna Kareninaa ja varmaan jatkekaan juhlimista siitä. Perjantaiksikin olen jo vähän suunnitellut herkkuja, mutta tässä nyt tää hernekeiton ohje, kun itselle oli vaikea netistä löytää hyvää ja tosi monissa neuvottiin vähän ristiin.
Kasvishernekeitto
Liuota herneitä (500 g) yön yli jääkaapissa. Aika monessa neuvotaan huoneenlämmössä, mutta Martat käskee pistämään jääkaappiin kun herneet voi kuulemma helposti lähteä käymään. Ja Marttojahan me uskomme. Varsinkin hernekeittoasioissa. Vaikka toisaalta olen käynyt Kampin Martta-ravintolassa hernekeittolounaalla ja se oli todella paha pettymys. Kolme hernettä ja kilo kinkkua.
Myös siitä, kannattaako herneet keittää liotusvedessä vai vaihtaa vesi on monenlaista ohjetta. Marttojen mukaan se on makuasia. Itse ajattelin sen niin, että keitosta tulee ehkä maukkaampi jos sen tekee liotusvedestä. Ei siitä ainakaan pahaa tullut näin. Vettä lisäilin sen mukaan kun tarvis, ei kannata laittaa kauheasti ylimääräistä, kun sitä ei ole tarkoitus kaataa missään vaiheessa pois.
Keitinliemeen pistin 3 kasvisliemikuutiota. Keittelin noin yli tunnin herneitä yksinään (jossain välissä kun kuoret irtoaa keitto on aika ällöttävän näköistä). Sitten iskin sekaan neljä isoa porkkanaa ja kaksi isoa sipulia pilkottuna pikkupalasiksi. Tässä vaiheessa pistin 12 kokonaista mustapippuria (ois voinut olla enemmänkin). Sitten keittelin vielä tunnin.
Lopuksi laitoin reippaasti meiramia ja vähän lisäsin suolaa.
Itse tykkään syödä hernekeittoni raa’alla sipulilla ja juustolla ryyditettynä. Hyvää oli, eikä yhtään kaivannut lihaa (edes täyttävyyden puolesta), vaikka vähän niin pelkäsin.
Friday, October 8, 2010
Syystä.
Mielen alkaa täyttää sellainen perinteinen syksyfiilis. Aamulla on kankeampaa, päivällä tylsempää ja illalla kylmempää. Kadut on harmaampia ja ilma kirpeää.
Tossa joku viikko sitten oli syyspäivän tasaus. Duunissa vastikään aloittanut uusi pomo vastasi mun syyspurnaukseen ”Hei, kuuden kuukauden päästä on taas vain enää näin pimeä.” Mua ei juuri lohduttanut ajatus kolmen kuukauden alamäestä ja sen jälkeen kolmen kuukauden ylämäestä, jonka jälkeen olemme takaisin tässä pisteessä. Häntä se kuulemma lohdutti. Puoli vuotta ei kuulemma ole pitkä aika. Jaa.
Tänä vuonna käytiin ihastelemassa myös Lapin ruskaa. Se oli ikävä kyllä jo vähän ohi Pyhällä, jonne matkustettiin kahdeksan hengen ja koiran tiimissä minibussilla. Todella kätevä ja halpa tapa matkustaa muuten. Tietty mun on helppo kortittomana puhua, kun en sitä sekuntiakaan ajanut, mutta oli meillä silti monta kuskia ja ei mun tehtävä viihdevastaavanakaan ollut mitenkään vähempi arvoinen. Mielestäni.
Nojoo. Pyhällä sitten urheiltiin (kyllä! patikoitiin) ja rellestettiin neljä yötä. Oli ihanaa. Siis aivan mahtavaa. Suomessa on niin paljon hienoja paikkoja ja maisemia. Helsingin keskusta vs. Pyhä-tunturin rinteeltä avautuva lappimaisema. Hyvä muistaa välillä.
Olen aina pitänyt sitä etuna ja rikkautena elämässäni, että sukulaiset (ja kaverit) on ripottautuneet ympäri Suomea. Lapsesta asti on saanut reissata ympäri Suomea. Oishan sekin tietysti hienoa, että mummo asuis naapurissa ja sinne vois mennä joka viikko syömään. Mutta toisaalta mulla on ihan oikea mummola, metsän keskellä, joen uomassa, rantasauna ja vanha lato pihalla. Mummo paistelee leivinuunissa karjalanpaistia ja se on maalannut oman huoneensa lattiaan ison päivänkakkaran.
Ollaan jo sen verran aikuisiakin, että tehtiin joka ilta Lapissa ruokaryhmissä kolmen ruokalajin illalliset eli syötiinkin hyvin ei vaan dokattu. Nam. Juhlittiin me yhdet kihlajaisetkin siellä. Ens keväänä pääsee kuulemma ehkä häihin. Niin, kuten sanottu. Aikuisia. Syntyy tässä piakkoin yksi vauvakin lisää kaveriporukkaan. Vietiin sen kunniaksi espoolaiseen omistusasuntoon vaaleanpunainen vaippakakku.
Ehkä minä itsekin tässä aikuistun. Mulla on avain P:n asuntoon. Eilen sain kyllä kuulla olevani sitoutumiskammoinen, kun en oikein innostunut Facebook-parisuhdestatusten vaihtamisesta seurusteleviksi :) Mikään ei nykyään ole virallista ennen kuin se on Facebookissa.
Syksy on sellaista haikeampaa aikaa. Olennaisesti siihen on yleensä liittynyt lähenevien syntymäpäivieni mukanaan tuoma pohdiskelevuus. Selatkaapa blogia taaksepäin. Lokakuu on mulle itseni etsiskelyaikaa. Viime lokakuusta löytyy yksi merkintä, jossa lukee näin ”enemmän sutinaa sais olla, mutta haluanko mä mitään vakituista parisuhdetta?”. Haha.
Pakko vielä mainita keskiviikkona näkemäni Euroopan taivaan alla –esitys Ryhmäteatterissa. Suosittelen. Kertoi työvoiman liikkuvuudesta Euroopassa ja sai ajattelemaan. Toteutuskin oli hieno, käytetty livevideoita tehosteena, toimi. Kaikki roolisuorituksetkin oli hyviä, mutta erikoismaininnan ansaitsee mielestäni Laura Birn, jonka henkilöhahmo sekä nauratti että sai lähes itkemään.
Tossa joku viikko sitten oli syyspäivän tasaus. Duunissa vastikään aloittanut uusi pomo vastasi mun syyspurnaukseen ”Hei, kuuden kuukauden päästä on taas vain enää näin pimeä.” Mua ei juuri lohduttanut ajatus kolmen kuukauden alamäestä ja sen jälkeen kolmen kuukauden ylämäestä, jonka jälkeen olemme takaisin tässä pisteessä. Häntä se kuulemma lohdutti. Puoli vuotta ei kuulemma ole pitkä aika. Jaa.
Tänä vuonna käytiin ihastelemassa myös Lapin ruskaa. Se oli ikävä kyllä jo vähän ohi Pyhällä, jonne matkustettiin kahdeksan hengen ja koiran tiimissä minibussilla. Todella kätevä ja halpa tapa matkustaa muuten. Tietty mun on helppo kortittomana puhua, kun en sitä sekuntiakaan ajanut, mutta oli meillä silti monta kuskia ja ei mun tehtävä viihdevastaavanakaan ollut mitenkään vähempi arvoinen. Mielestäni.
Nojoo. Pyhällä sitten urheiltiin (kyllä! patikoitiin) ja rellestettiin neljä yötä. Oli ihanaa. Siis aivan mahtavaa. Suomessa on niin paljon hienoja paikkoja ja maisemia. Helsingin keskusta vs. Pyhä-tunturin rinteeltä avautuva lappimaisema. Hyvä muistaa välillä.
Olen aina pitänyt sitä etuna ja rikkautena elämässäni, että sukulaiset (ja kaverit) on ripottautuneet ympäri Suomea. Lapsesta asti on saanut reissata ympäri Suomea. Oishan sekin tietysti hienoa, että mummo asuis naapurissa ja sinne vois mennä joka viikko syömään. Mutta toisaalta mulla on ihan oikea mummola, metsän keskellä, joen uomassa, rantasauna ja vanha lato pihalla. Mummo paistelee leivinuunissa karjalanpaistia ja se on maalannut oman huoneensa lattiaan ison päivänkakkaran.
Ollaan jo sen verran aikuisiakin, että tehtiin joka ilta Lapissa ruokaryhmissä kolmen ruokalajin illalliset eli syötiinkin hyvin ei vaan dokattu. Nam. Juhlittiin me yhdet kihlajaisetkin siellä. Ens keväänä pääsee kuulemma ehkä häihin. Niin, kuten sanottu. Aikuisia. Syntyy tässä piakkoin yksi vauvakin lisää kaveriporukkaan. Vietiin sen kunniaksi espoolaiseen omistusasuntoon vaaleanpunainen vaippakakku.
Ehkä minä itsekin tässä aikuistun. Mulla on avain P:n asuntoon. Eilen sain kyllä kuulla olevani sitoutumiskammoinen, kun en oikein innostunut Facebook-parisuhdestatusten vaihtamisesta seurusteleviksi :) Mikään ei nykyään ole virallista ennen kuin se on Facebookissa.
Syksy on sellaista haikeampaa aikaa. Olennaisesti siihen on yleensä liittynyt lähenevien syntymäpäivieni mukanaan tuoma pohdiskelevuus. Selatkaapa blogia taaksepäin. Lokakuu on mulle itseni etsiskelyaikaa. Viime lokakuusta löytyy yksi merkintä, jossa lukee näin ”enemmän sutinaa sais olla, mutta haluanko mä mitään vakituista parisuhdetta?”. Haha.
Pakko vielä mainita keskiviikkona näkemäni Euroopan taivaan alla –esitys Ryhmäteatterissa. Suosittelen. Kertoi työvoiman liikkuvuudesta Euroopassa ja sai ajattelemaan. Toteutuskin oli hieno, käytetty livevideoita tehosteena, toimi. Kaikki roolisuorituksetkin oli hyviä, mutta erikoismaininnan ansaitsee mielestäni Laura Birn, jonka henkilöhahmo sekä nauratti että sai lähes itkemään.
Subscribe to:
Posts (Atom)