Sunday, November 29, 2009

Tavastian lasten sunnuntai

Astelin tänään kello 14 Tavastialle käsipuolessani siskontyttö ja määränpäänä Paukkumaissin konsertti.

Lapsi oli ihan hurmiossa, pomppi ja tanssi melkein koko tunnin. Täti oli ehkä vähän hermostunut ensimmäistä kertaa lapsesta täysin vastuussa olemisesta, muttei ennakko-odotusten mukaisesti hermostunut ympärillä vilisevään lapsilaumaan vaan nautiskeli hyvästä meiningistä ja lasten ilon seuraamisesta.

Bändiä voin suositella, Tavastian järjestelyt toimivat lapsitapahtumassakin ja hinta oli vain 10 e per nuppi.

Ja tapahtumasta ihan unohtumattoman teki tietysti seura. Ihana laps <3

Wednesday, November 25, 2009

Out with the old, in with the new

Pois yksiöstä. Pois Töölöstä. Pois parvelta. Pois tupakoivan naapurin luota. Pois pikkukeittiöstä ja pois pikkuvessasta. Pois ulko-oveaan aamuisin kuusi kertaa rynkyttävän herran naapurista. Pois ihmisten parista, jotka kantoivat lehtiroskikseen käytävälle laittamani lehtikassin, jossa luki ”saa ottaa”. Pois ministerin kanssa jaetusta kerroksesta. Pois kodista, jota yksi jatkoilla ensimmäistä kertaa luonani vieraillut kaveri luuli varastoksi. Pois puistossa yötä myöten haukkuvan lehmän kokoisen koiran luota. Pois Alepan söpön myyjän luota. Pois lapsellisen hyllyn luota. Pois rakkaiden naapuritalossa asuvien ystävien luota. Pois ikkunan alla sijaitsevasta puistosta. Pois lenkkipolun läheisyydestä. Pois asunnosta, jossa ei kahden vuoden aikana käynyt yhtään hyvää miestä (excluding kaverit). Pois muovimattolattialta, jolla olen monesti nukkunut, kun parvelle kipuaminen tuntui liian vaaralliselta. Pois Ravintola Mountainin nurkilta. Pois pyykkikoneettomuudesta. Pois tiskikoneettomuudesta. Pois asunnosta, jonka alunperinkin piti olla vain väliaikainen pysähdyspaikka.

Kaksioon. Keskustaan. Isoon valkolautalattiaiseen keittiöön. Vilkkaalle kadulle, sisäpihan hiljaisuuteen. Kämppikseksi.

Olen siis muuttanut. Enkä ole ainut. Sisko perheineen on muuttanut takaisin Suomeen. Paras kaveri on muuttanut takaisin Helsinkiin. Kämppis muuttaa meidän yhteiseen asuntoon ensi viikonloppuna.

Sade rapisee ikkunaan. Tavarat on levällään lattialla. Keittiön kaapit ovat vielä täysi mysteeri. Tää tuntuu hyvältä.

Sunday, November 15, 2009

Placebo

Ah. Nimensä muikaisesti bändi tarjoili parasta lumelääkettä krapulaan, mitä maailmansa myynyt tyttö voi sunnuntaihinsa toivoa.

Lisäksi inspiroiduin aivan valtavasti. Jos minulla olisi ollut mukanani paperilappu, olisin rustannut ajatuksiani ehkä siihen. Jos olisin kehdannut.

Keikan aikana mietin ensimmäistä kertaa kun näin Placebon livenä. Se oli niinkin kauan sitten kuin viime kesänä Provinssirockissa. Nenä kylmentyneenä Seinäjoen vilpoisessa alkukesän yössä. Huutoa, laulua, kossumehun juomista muovituopeista ja sitten nukkumaan telttaan. Provinssin ja kesän ajatteleminen tuntui hyvältä. Ihan oikeasti lämmitti sisältä.

Mietin, että osaako noita hetkiä arvostaa tarpeeksi silloin kun ne tapahtuvat. Mietin, miksi niin harvoin ajattelen kaikkia niitä hyviä muistoja, hienoja hetkiä ja ihania matkoja, jotka olen kokenut. Kesää... Niin usein sitä juuttuu vaan siihen yhteen tammikuun päivään, jolloin kaikki meni päin helvettiä. Tai yhdessä tutussa kuppilassa pöydän toiselta puolelta jo vuosia sitten lausuttuun lyhyeen, mutta karuun, lauseeseen. "Tietsä, ei sukat pyöri jaloissa."

Alla lainaus ex-blogista koskien asiaa, jota ajattelen päivittäin hymyillen ja josta muistan myös olla kiitollinen.

7. helmikuuta 2007

Minusta tuli täti.

Kello kymmenen aikaan tiistaina 6.2. syntyi maailmaan pikkuruinen ruttuinen rinsessa. 50 senttiä ja 3,3 kiloa sileää poskea, pikkuruisia varpaita, uutukaisen vauvan tuoksua ja onnea. Tämä täti on myyty. Kaikki uuden perheen jäsenet (äiti,isi ja napu) voivat hyvin ja hehkuvat onnea. Kova ikävä on jo nyyttiä, vaikka näin hänet vain muutama tunti sitten. Ihan turha yrittää mitään muuta kirjoittaakaan, ei mielessä pyöri yhtään muuta ajatusta. Juuri ja juuri saan työpaikalla kirjoitettua koiran kakoista ja hiihtolomista... Pieni napu on saanut tätinsä ihan sanattomaksi <3