Jännä paikka

Tänään oli ehkä toistaiseksi lyhyen urani hurjin hetki. Istuin samaan pöytään "isoimman herran" kanssa tähän astisista haastateltavista. Ja sitten tää pelottavaksi ajattelemani mies olikin yksi rennoimmista ja jalat-maassa-nöyrimmistä tyypeistä, joita olen koskaan haastatellut. Selvisin hommasta mielestäni kohtuullisesti, turhaan jännitin. Katsotaan nyt vielä ajatteleeko pomo samalla tavalla :)

First time for everything

En oo koskaan käynyt hierojalla. Nyt oon. Se oli ihanaa. Vaikka olin hieman vaivaantunut kaikesta siitä alastomuudesta ja vieraista käsistä.

En oo koskaan ennen omistanut digijärkkäriä. Nyt omistan. Nikon D60:n. Se oli valmistujaislahja sukulaisilta. En ole kyllä vielä valmistunut - no pressure. Mutta on se hieno!! Pitää vähän opetella sen käyttöä tässä. Ja hankkia sille laukku, että voin kuljettaa sen ulos kodistani. Ja hankkia ihmismalleja kuvattavaksi. Ja muistaa jättää se kotiin baarireissuilta.

En oo koskaan ennen käynyt kahden tietyn työkaverin kanssa kaljalla. Nyt oon. Tähän liittyy muutamakin eka kerta. En oo koskaan kuullut, että vaikutan niin itsevarmalta että mulla saleen on poikaystävä. Enkä oo koskaan kuullut, että näytän nukelta. Varsinkaan sellaiselta, joka asuu kummitustalossa... Eikä mua varsinaisesti oo hylätty perjantai-illan baarireissulla jo puolen yön aikaan myöskään koskaan. No ehkä siihen liittyi vähän väärälle raiteelle ja turhan kiihkeäksi käynyt vasemmisto-oikeisto-keskustelu.

En oo koskaan aiemmin nähnyt yhtä vanhoista heiloista kaupungilla sen tytön kanssa, jonka kanssa hän ilmeisesti oli myös minua tapaillessaan.

En oo koskaan viettänyt lauantai-iltaa kotona äitin kanssa. Tää on hieman vale, mutta tuskin tässä mun kämpässä olen kylläkään niin tehnyt. Oli niin kivaa. Käytiin syömässä, juotiin muutamat linnunmaidot (g&t:t) ja minä katsoin Pianistin. Kuten viimeksi totesin, että olen hiukan huono kohtaamaan maailman pahuutta. Arvatkaa keneltä se on peritty?

Sain kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi maanantaiaamuna Uncle Bens-tytöltä onnenkeksin kaupungilla. Söin sen lounaan jälkeen töissä. Ennustuksessani luki : ystäväsi odottaa soittoasi... Hiton kiinalaiset, olisivat ees valehdelleet jotain romantiikka-asioita. Tai olleet edes hieman tarkempia ennustuksessaan.

Mul on myös uus tukka & etuhiukset, join eilen viisi siideriä ja käytän nykyään muutaman sentin korkokenkiä lähes päivittäin. Go me!

Kun oma elämä on tylsä, voi vouhottaa kaikesta muusta

Tiistaina olin katsomassa kauniita ihmisiä tekemässä kauniita liikkeitä jäällä. Eli taitoluistelun EM-kisoja. Se oli herkistävää ja ihanaa. Ja kun käy katsomassa urheilua harvoin livenä, unohtaa miten jännää se on!

Keskiviikkona olin katsomassa dokumentteja. Toinen kertoi autistisesta teinipojasta ja toinen keskitysleiriselviytyjästä. Vankiloita molemmat... Herätti paljon paljon ajatuksia. Mä en ole koskaan ollut kauhean hyvä käsittelemään maailman ja ihmisten pahuutta, siksi en lähde tässä eilisiä ajatuksiani erittelemään ja masentumaan uudelleen.

Mutta tapahtuu maailmassa hyvääkin. Vau, Obama! Ihan mahtavaa, että hän on ryhtynyt paiskomaan oikein kunnolla tuolla rapakon takana. Ei oo helppo homma tehdä tekemättömäksi kaikkea, mitä George jätti jälkeensä. Mä uskon, että kunhan se lobbaaminen saadaan USA:ssa kuriin, paranee siellä useat asiat huomattavasti. Kun raha, yritykset ja uskonnolliset ryhmät eivät määrää enää... Ja mitä kaikkea muuta Obama vielä saakaan aikaiseksi, jään mielenkiinnolla odottamaan. Se on mun uus idoli!

Sitten seuraa vähän pinnallista journalismikritiikkiä: Jos joku voi nyppiä, niin se, että Ilta-Sanomien sivuilla on koko päivän ollut virheellinen otsikko Nokia-uutisessa "Markkinaosuus nousi 39 prosentiin". As a fellow journalist laitoin heille siitä palautettakin ja mitään ei tapahdu (laiton viestiä klo 14, edelleen klo 22.30 väärä otsikko on etusivulla). Kyllä voi rasittaa. Ja Uusi Suomi julkaisi ensin Nokia-juttunsa otsikolla: Nokia ylitti odotukset. Not! Väääääriiiiiin. Ja vielä otsikko maikkareiden sivulta: Kohupoliitikko Halla-aho julkaisi poliisikuulustelunsa kokoisuudessaan blogissaan... Häh, mikä sana on kokoisuus? Okei, tiedän paremmin kuin hyvin, että virheitä sattuu, mutt korjatkaa ne! Heti!

Ja näiden vouhotusten jälkeen, mitä mun omaan elämään kuuluu: töitä, opparia, iltarientojen kiirettä... Nothing interesting really.

Lapsellinen aikuinen

Olipas kiva viikonloppu. Tuparit ja kivoja uusia ja ihania vanhoja ihmisiä. Tuli myös testattua Karle XII ekaa kertaa elämässä. Eihän se hassumpi ollut. Kaupungin kallein g&t kyllä ehkä, 8,6 euroa. Huh.

Ja oli kiva kun oli seuraa koko viikonlopun. Yöllä pienet avautumiset ja aamulla pienet yhteiset masentumiset. Kiitti niistä ex-roomie :)

Työviikko (ihan täysi sellainen, aika aikuista!) alkoi 10 tunnin rykäisyllä ja oudoilla sähköposteilla sekä lukijoilta että saksalaiselta viestintäihmiseltä. Noh, mä hoidan, mä hoidan. Koko viikon mä hoidan.

Tein ihan mahtavaa kesäkurpitsa-herkkusieni-feta-valkosipuli-pastaa (kasviksia, huomaatteko?!) ja kävin lenkillä virkistymässä päivän päätteeksi (liikuntaa, huomaatteko?!).

Ja olen päättänyt uusista säännöistä elämässäni. Jos menen töihin seiskaksi, täytyy sängyssä olla klo 23 ja jos menen kahdeksaksi klo 00. Jotenkin typerää, että aikuisen ihmisen pitää keksiä itselleen nukkumaanmenoajat. Pitäiskö päättää myös karkkipäivä?

Jee!

Mun ex-kämppis on mun kämppis viikonlopun. Jee.

Varasin toukokuuksi matkan. Tampere-Cambridge-Rooma-Helsinki. 15-24.5. Niin Jee.

Lupasin opettajalle jättää opparin tarkastettavaski 6. helmikuuta. Jee, jos onnistuu.

Löysin itselleni tarjouksesta valmistujaislahja-Nikonin ja haen sen varmaan ens viikolla. Jee.

Tänään tuparit ja humpalle pitkästä aikaa (pitkästä aikaa = pariin viikkoon). Jee.

Niin paljon tunteita

Mä oon tuntenut nyt tässä viikon aikana ihan kaikkia tunnekirjon tunteita kuulkaa!

Iloa, tanssiessani Tirpun kanssa halihali-tanssia (Abban honey honey, joka kuuluu soittaa tädin puhelimesta) ja laskiessani pulkalla riemusta kiljuvan lapsen kanssa.

Onnellisuutta, herätessäni kolmena aamuna Tirpun varovaisiin kutituksiin. Hengaillessani Naantalissa. Rupatellessani hiljaisella äänellä keittiössä. Kävellessäni ympäri kaupunkia siskon kanssa.

Autuutta, maatessani kosmetologin käsien alla perjantaina.

Surkeutta, itkiessäni lähes koko matkan Naantalista Helsinkiin. "Täti ikkee."

Paniikkia, hermoillessani ensimmäisestä työpäivästäni uudessa työpaikassa, onnistumisen pakosta ja riittämättömyyden tunteesta.

Onnistumista, huomatessani, että hemmetti. Tää työhän onnistuu multa. Mähän osaan sittenkin. Ja noi kehuukin mua. Vau.

Helpotusta, kun sain ekaa kertaa palkan kahteen kuukauteen. Ja kun tajusin, että uusi työpaikka tuo myös vakautta toimeentuloon.

Raivoa, kun keski-ikäinen riidanhaluinen tuntematon herrasmies kutsui minua lihavaksi tiistai-iltana Bakersissa. Jos kädessäni olisi ollut joku muu kuin tuore gin&tonic, se olisi löytynyt herran sylistä.

Hmm, tästä täytyy nyt vähän avautua, sillä tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun näin käy ja minä alan kyllästyä. Sanoin tämän viimeksi uuden vuoden aattona (eli vasta kaksi viikkoa sitten!!) yhdelle huomattavasti nuoremmalle herrasmiehelle ja sanon sen nyt taas: Ulkonäön haukkuminen on käsittämättömän alhaista ja kertoo niin paljon enemmän haukkujasta, kuin haukuttavasta. Ja kyllä, itsetuntoni pysyy ihan tarpeeksi alhaalla ilman teidän kommenttejannekin, mutta kiitos kuitenkin avusta! Ihan oikeesti miehet, jos ei ole hyvää sanottavaa, niin ollaan kohteliaasti sitten ihan hiljaa.

En muista oonko kirjoittanut tästä aikaisemmin, mutta muistan kuinka joskus ala-asteikäisenä astuin kesäleirillä saunaan ja joku poika sanoi naureskellen minua läskiksi. Käännyin ja kävelin saman tien pois. Eipä oo miehet siitä paljon muuttuneet.

Jälleennäkemisen riemua, tylsyyttä, kateutta, väsymystä, uupumusta. Niitäkin olen tuntenut.

Tällä hetkellä elämä tuntuu hyvältä. Olen rento. Töissä sujuu. Raha-asiat taitavat korjaantua. Opinnäytetyön valmistuminen häämöttää. Hui.

Lupauksia ja huutoja

- Käyn kirppareilla enemmän. Kierrätä vanhat romut (lähinnä vaatteet) nurkista!

- En osta kotiin lihaa, tai lihaa sisältäviä ruokia. Paitsi leikkeleitä, koska se on juustoa vähemmän lihottava vaihtoehto leivän päälisiksi ja joskus on ajateltava jenkkakahvaa maailman pelastuksen sijaan. Ja joskus tytölle on suotava maksalaatikkoa. Eli siis vähennä kotiin ostettavan lihan määrä minimiin. Plus tee itse ruokaa enemmän eli osta pitkälle prosessoitua ruokaa vähemmän.

- Kierrätän paremmin. Tähän kaipaisin vähän vinkkejä. Biokierrättäminen on mielestäni hieman haasteellista sinkkuna ja hyvin vähän itse kotona ruokaa tekevänä ihmisenä. Sitä jätettä tulee kuitenkin niin vähän, että biopussien ostaminen tuntuu ihan suoralta tuhlaukselta, jos niissä vie yhden banaaninkuoren ja pitsan reunuksen roskiin. Ja montaa aikaahan sitä ei viitsi kotonakaan säilyttää, kun se alkaa haista. Jos jollain on tähän joku mainio ratkaisuehdotus, niin kuulen sen mielelläni.

- Matkustus. Kortittomana keskusta-asujana saastutan aikas vähäsen matkustuksillani. Lentokone on kyllä kamala matkustusväline, mutta aika tarpeellinen, sillä enimmäkseen matkani ovat suuntautuneet Englantiin, jonne junalla kulkeminen olisi aika paljon Ryanairia kalliimpaa.

- Tartun tilaisuuteen tehdä ekoteko aina kun siihen tulee mahdollisuus. Kännykkäliput ja Reilun kaupan tuotteet. Pieniä juttuja.

- Kaikkiin näihin mun päätöksiin liittyy mutta. Paitsi tähän. Tää on ehdoton. No more stand by. Eli laitteet pois seinästä kun niitä ei käytetä. Starting now.

- Ainiin ja muutama jenkkakahvalupaus lisää. Vähennä ulkona syömistä. Älä osta kotiin herkkuja. Älä syö enää 18-20 jälkeen mitään. Se menee hukkaan. Käy jumpassa.

Meidän tirpu sai tänään serkun. Siskon miehen veli vaimokkeineen saivat poikavauvan. Vauvauutiset on ihania, maailmassa on nykyään niin vähän puhtaasti hyviä uutisia!

Mutta tässä mietin, että saakohan Aada koskaan serkkuja mun puolelta. Suomeksi: saanko koskaan lapsia? Heenuksi: haluanko koskaan lapsia? Liian suuria kysymyksiä maanantai-iltana pohdittavaksi. Kaikkihan sen tietää, että vastaavat elämää järisyttävät päätökset tulee tehdä vain ja ainoastaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Humalassa tai krapulassa :P

Ja eihän mun kannata lastentekoa edes vielä miettiä. Sitten vasta kun se tulee joskus ehkä ajankohtaiseksi. Ensin keskityn siihen kiltin miehen löytämiseen. Josta tulikin mieleeni. En voi uskoa, että tätä blogia ei lue kukaan kiltiksi mieheksi identifioituva sinkku?! Tai no uskon, ei varmaankaan itse asiassa lue... Mutta sitä en usko, etteikö tätä blogia lukisi muka joku, joka tuntisi edes yhden kiltin miehen. Help me out here!

Tämä sinkkumaailma pyörii nimenomaan huutojen perusteella. Eli kuka huutaa kenet ekaksi. Vähän niinkuin huudetaan pelkääjän paikka autoreissuilla. Ja minä huudan nyt kaikkien blogiani lukevien kiltit, miespuoliset, yli 180 senttiset, sinkkukaverit koko tämän vuoden ajaksi. Huudettu eli varattu eli step away muut sinkkutytöt! Lukko päälle ja avain mereen, ei voi peruu.

No, nyt mä vaan höpötän vain höpöttämisen ilosta. Itse asiassa mulla on fyysisesti aika huono olo (laattatautia on ollut liikkeellä) ja ahdistaa tämä tekemättömyyden määräkin. Ja ensi viikolla alkavat kokeiluvuorot uudessa työssä. Mitä jos en osaa mitään? Entäs se oppari. Mitä jos se ei koskaan valmistu?

Olen muuten katsonut tämän vuoden puolella joku 16 Greyn Anatomia jaksoa.

Eka

Vuoden 2009 ensimmäinen miesehdokas. Teekkari. Pitkä. Hauska. Tosi ruma äidin ostama(!!) pipo. Vähän outo. Kiltin tuntuinen, muttei kuitenkaan vakavaa potentiaalia. Ei numeroidenvaihtoa.

Mutta piristi se mieltä. Ja muutenkin parhaan kaverin kanssa kaksin vietetty railakas, railakkaampi, railakkain ilta oli ihan mahtava. Testattiin myös uusi Armas -ravinteli. Potentiaalia, muttei asiakkaita.

Muuten nämä vuoden neljä ensimmäistä päivää ovat olleet hyvin tuottamattomia ja hiljaisia. En ole tehnyt mitään. Mutta tästä on matka vain ylöspäin. Ja se matka alkaa tietysti jo heti huomenna.

Kiltit sanat, kiltit miehet

Vasta kun kuulee tai lukee ne kiltit sanat, varsinkin pahojen sanojen kyllästyttämänä hetkenä, tajuaa, että kuinka paljon niitä on kaivannut. Ne voivat olla ihan pieniä sanoja ja pelastaa silti yhden Greyn anatomian surkeuteen tuuduttautuneen naisen päivän.

Ei enää räkänokkapummeja. Kiltti mies 2009. Ilmoittautumisia ja ilmiantoja otetaan vastaan. Mielellään mahd. pian, etten ehdi muuttaa taas mieltäni :)

P.s. Ja nyt tää sitten meni jo tähän miesten vetvomiseen tämä alku vuosi. Prkl.

And so the year 2009 began

Uuden vuoden bileet oli mahtavat. Ihan huippuhauskat. Mutta ihmisethän ne on, jotka juhlat tekee. On jo tietynlaista juhlaa valmistella juhlia ihanien ystävien seurassa. Valmistaa makaronisalaattia ja imuroida.

Sitten ihmisten kanssa istutaan pöytään. Jutellaan keittiössä. Lauletaan singstaria. Yhden kanssa tappelin hieman. Yhden tuntemattoman kanssa istuin sängyn reunalla käymässä outoa keskustelua elämästäni. Yksi olisi halunnut jutella kanssani, mutten antanut hänelle mahdollisuutta. Yksi, jonka olisin halunnut nähdä, ei tullut paikalle. Yksi kertoi minulle salaisuuden. Yhtä halusin lohduttaa, muttei hän halunnut sitä. Yhden aamuöiset ja yllättävät pussailuyritykset väistin. Yhden kanssa juttelin saunassa yhdeksään aamulla.

Krapulakin on juhlaa kun herää rakkaiden tyttöjen keskeltä parin tunnin unien jälkeen. Aamusauna ja yhteinen räkätys. Eilisen muistelu, kuka mokasi, kuka pussasi, kuka oli ärsyttävä, kuka ois saanut jättää tulematta ja kuka oli kaunein.

Vuoden 2009 ensimmäinen päivä päättyy hieman harmittavissa fiiliksissä, joihin ovat vaikuttaneet yhteisvaikutuksella yksi-jolle-ei-kannattaisi-uhrata-ajatustakaan, yksi-jolle-olen-vuosien-varrella-uhrannut-jo-liian-monta-ajatusta ja yksi-joka-olisi-ehkä-ansainnut-enemmänkin-ajatuksiani. Vaikutusta on ollut myös Greyn anatomioiden katsomisen lomassa tehty vollottaminen.

Hitto, pakko sittenkin tehdä yksi omaa itseä koskeva uuden vuoden lupaus. Ole parempi ihminen. Tee parempia päätöksiä. Älä aina kadu ja jossittele kaikkia (aivan kaikkia) päätöksiä, joita teet. Niitä vaan täytyy tehdä, joskus ne on hyviä ja joskus huonoja.

Äläkä aina sekoa miesten seurassa, joihin olet ihastunut. Äläkä myöskään sekoa miesten seurassa, jotka ovat ihastuneita sinuun. Älä koskaan sekoa miesten seurassa. Opettele olemaan niitten kanssa.

Maailmaa syveilempiä päätöksiä teen sitten myöhemmin. Mutta teen ne. Sen lupaan.